Kirjoneulelapaset

Vihdoin valmiina: kirjoneulelapaset! Näihin oli tarkoitus upota kaikki epämääräiset jämälangat ja alun perin aioin tehdä lapasista keskenään eri näköisetkin, mutta jotenkin idea vähän kesyyntyi matkan varrella. Kuvioita googlettelin ja piirtelin itse ruutupaperille, mutta loppujen lopuksi nämä ihan tavanomaisimmat graafiset ideat miellytti eniten silmää. Toivotan uusille lapasille lämpöä ja pitkää ikää!

Pullo ja käsineet

Kaksi viime viikkoa hiihtoloman jälkeen on ollut sellaista kiirettä että huh sentään. Hirveesti ei ole ollut ylimääräistä aikaa, ja sen mitä on ollut olen käyttänyt seuraamalla Sydämen asialla -sarjaa Yle Areenasta. Nyt oli vieläpä tehokas ja kiireinen viikonloppukin. Kaikki mun jutut on onneksi mielekkäitä enkä malta luopua mistään, haluaisin vaan istua vähän enemmän kotona katsomassa telkkaria.

Mulla on kuitenkin uusi sisustusesine, viinipullo! Viini ostettiin pullon ulkoasun perusteella (eikä se ollut meidän arvovaltaisen mielipiteen mukaan kovin hyvää) ja ei hevospulloa voi heittää poiskaan, joten nyt se on lipaston päällä. Mulla on myös huonekasvin alku, ensimmäinen ikinä, mutta se näyttää vielä tässä vaiheessa niin surkealta että parempi vaan rauhassa odotella, selviääkö se ylipäänsä hengissä.

Rento kotihiihtoloma vierähti pääasiassa tietokoneella pelatessa ja kirjoja lukiessa, mutta tein myös tällaiset kynsikkäät. Jälleen kerran olin itse vähän epätietoinen, oliko design nyt kovin onnistunut vai ei (ne ei jotenkin koskaan näytä lopulta siltä kuin oon etukäteen suunnitellut), mutta kynsikkäät haltuunottanut poikakaveri väitti tykkäävänsä ja sehän on kai tärkeintä.

Nyt sitten kiireisen elämän jatkoon. Mun resepti on hoitaa kaikki ylimääräiset asiat mahdollisimman tehokkaasti pois alta, miettiä tarkkaan mikä on tärkeää ja panostaa vain siihen.

Vuoden 2013 DIY-suosikit

En tee uutena vuotena lupauksia mutta menneen vuoden kivoimpia DIY-juttuja voin kyllä esitellä!

Virkattu matto oli ainakin vuoden painavin projekti... Innostuin vuoden alussa tästä trikookuteen virkkaamisesta ja virkkasin ensin pari pienempää mattoa samalla tyylillä. Olin ajatellut, että tällaiseen isoon kuluisi ihan liikaa kudetta ja siitä tulisi siis aivan järkyttävän kallis, mutta hamstrasin kuitenkin puolivahingossa niitä kuteita aina silloin tällöin lisää ja lisää ja pakkohan ne oli johonkin käyttää. Matolle on sattunut jo yksi pieni kahvionnettomuus ja käytännöllisyydestä se ei kyllä saa hirveästi pisteitä, mutta on se silti ehkä menneen vuoden suosikkikäsityöni.

Palmikkopipo syntyi jahkailun ja pohdiskelujen jälkeen viime talvena, kun kaipasin jonkinmoista vaihtelua pipoihini. Pipo on neulottu akryylilangasta ja tein siihen myös fleece-vuoren näillä ohjeilla. Korvaläpät eivät aina pysy ruodussa mutta muuten pipo on toiminut käytössä mainiosti.

Korviksia virkkasin parilla muullakin idealla kuin tällä, mutta ehkä tämä ensimmäinen kuitenkin oli se kaikista kivoin. Mukailin vanhaa pitsiliinan ohjetta muutaman ensimmäisen kierroksen ajan ja sovelsin sitä muutamaan suuntaan, ja sain aikaan ihan kelpo korviksia. Lankana käytin äidin vanhaa kalalankaa, mutta myöhemmin kokeilin myös kolminkertaisella ompelulangalla virkkaamista. Kovetusaineen hain askartelukaupasta.

 

Mulla oli jonkinlainen unisiepparikausi tuossa viime keväänä - istuin tietokoneella katsomassa Heartlandia ja askartelin näitä. Ehkä seuraavaan kämppään voisi taas askarrella sellaisen vähän isomman unisiepparin.

Mattojen lisäksi tein trikookuteesta myös näitä virkattuja koreja. Korit ovat osoittautuneet oikein käytännöllisiksi, ne oleilevat nykyään kirjahyllylläni ja keräävät pinnit, meikit ja korut. Ohjeita katsoin itse ainakin täältä mutta myös Novitan sivuilta näyttäisi nyt löytyvän mielenkiintoinen korien ohje!



Siinä oli ehkä tämän vuoden lempparit! LIsäksi neuloin ainakin kolmet lapaset, yhdet villasukat, neljä pipoa ja yhden pannan, joista suurin osa on vilahtanut täälläkin. Askartelin korviksia kutistemuovista, höyhenistä ja helmistä ja kokeilin värillistä kontaktimuovia keittiön laattojen koristeluun. Kankaanpainantaakin harrastin ainakin muutaman joululahjan ja yhden oman kangaskassin verran.

Ensi vuodellekin mulla on jo suunnitelmia, päällimmäisenä narupallot, joita kuvittelen ripustavani jouluvalosarjaan jo tässä ihan lähiviikkoina. Myös heijastinkokeiluja aion vielä tehdä, ja virkata ainakin yhden pehmohevosen!

Joululahja #2

Mulla oli vielä pari joululahjaa teille esiteltäväksi, paras ehkä hoitaa se pois alta näin vielä ennen loppiaista!

Lettipanta oli kokeilu: neuloin kolme suikaletta helmineuletta, ehkä kymmenen senttiä leveää ja pituudeltaan ehkä kymmenen senttiä tai viisitoista senttiä pitempi kuin päänympärys. Ompelin suikaleet villalangalla kiinni vähän lomittain, letitin ja yhdistin pannaksi. Tuurilla tästä tuli oikean mittainen, jään odottamaan uutisia siitä, miten se käyttäytyy tositilanteessa.

Heijastin puolestaan on ihan vaan vanulla täytetty sydän, jota tehdessä muistin kyllä taas, miksen pidä ompelemisesta.

Peruspipoja

Mun oli tarkoitus tätä tehdessä katsella vähän kelloa ja selvittää, kauanko aikaa menee peruspipon neulomiseen, mutta tietenkään en muistanut. Tein pipon pikkuveljelle ja veli myös hoiti suunnittelupuolen, itse olin tällä kertaa lähinnä tekninen toteuttaja. Koska näitä peruspipoja on kuitenkin näkynyt täällä jo muutama, lätkäisen tähän vielä jonkinnäköisen ohjeen.

Pipo 7 veljestä -langasta kolmosen puikoilla, miehelle
1. Luo 132 silmukkaa.

2. Ryhdy neulomaan joustinneuletta (2 oikein, 2 nurin) ja jaa silmukat samalla neljälle puikolle. Joka toiselle puikolle tulee 32 silmukkaa ja joka toiselle 34 silmukkaa.

3. Neulo joustinneuletta ja tee mahdollisia raitoja makusi mukaan.

4. Kun pipo alkaa päähän sovitettuna lähestyä päälakea, aloita kavennukset. Oikea kohta aloittaa kavennukset taitaa löytyä vain kokeilemalla, mutta kannattaa kuitenkin huomioida, että ainakin tällä minun systeemilläni tekemällä kavennukset kaventavat pipoa ehkä yllättävänkin nopeasti.

5. Tee kavennukset (neulo kaksi silmukkaa yhteen) jokaisella puikolla kahdesti: puikon alussa ja puikon keskellä. Myös kavennuksien aikana jatketaan samaa joustinneuletta kuin siihenkin saakka. Kun kavennuksen kohdalla osuu esimerkiksi vasemmalta katsottuna nurja ja oikea silmukka, tehdään kaventava silmukka nurjana silmukkana. Kun kavennuksen kohdalle osuu vasemmalta katsottuna oikea ja nurja silmukka, tehdään kaventava silmukka oikeana silmukkana.

6. Kun työssä on jäljellä 12 silmukkaa, vedä lanka jäljellä olevien silmukoiden läpi ja kiristä mahdollisimman hyvin kiinni. Päättele langat.


Silmukkamäärät sun muut riippuvat tietysti käsialasta. Minun löysähkölle käsialalleni tuo 132 silmukkaa on ollut ihan hyvä kolmosen puikoilla, siitä on tullut sen verran rento miehen pipo, että tarvittaessa pipoon pystyy varmaan helposti lisäämään vuorenkin. Toisaalta ilman vuorta vähempikin määrä silmukoita olisi varmaan riittänyt, pipo kuitenkin vähän venyy ja löystyy käytössä.

Harmaa pipo puolestaan meni joululahjaksi, samalla systeemillä on tehty sekin. Tuleville päiville mulla on vielä muita neulomistavoitteita ja ehkä joku muukin askarteluhaave. Ja menneen vuoden käsitöitäkin tekisi mieli muistella.

Joululahja #1

Hyvää uutta vuotta! Koska kaikki joululahjat on luultavasti jo avattu, voin tällei hissukseen esitellä muutaman lahja-askartelun tältä vuodelta.

Merihevoskangaskassi on joululahja kämppikselle, joka oli nähnyt omat aiemmat merihevossabluunalla tehdyt juttuni ja esitti tarkat toivomukset kangaskassin lookista. Vähän vinkkejä kangaskassin tai minkä tahansa muun painamiseen löytyy jo viime kesältä.

Pöllöheijastin ja jouluterveiset

Hyvää myöhästynyttä joulua! Olen viettänyt sitä kaikessa rauhassa kotikotona ja askarrellut esimerkiksi tällaista:

Olin ehtinyt etsiä heijastinkangasta Joensuusta jo pari kertaa ennen kuin tärppäsi: Rantakylän ostoskeskuksesta löytyi kangaskauppa, joka myi tätä viidenkympin metrihintaan. Ostin viisitoista senttiä joululahjakäyttöön ja olin tyytyväinen, vaikka en sitten kerennytkään toteuttaa niitä huikeita joululahjaheijastinsuunnitelmia.

Itselleni tein joulupäivinä tämän vähän vinksahtaneen pöllön suurin piirtein näin:


Pöllöheijastin

Tarvikkeet:
Heijastinkangasta
Pieni tilkku mustaa kangasta
Mustaa ja harmaata villalankaa (itse käytin 7 veljestä)
Virkkuukoukku (minulla kokoa 3)
Vanua
Ompelukone, sakset, nuppineuloja sun muuta

1. Pöllön silmät: Virkkaa mustasta villalangasta 4 ketjusilmukkaa, yhdistä piilosilmukalla. Katkaise lanka. Virkkaa sitten harmaalla villalangalla kaksi kiinteää silmukkaa jokaiseen ensimmäisen kierroksen ketjusilmukkaan. Katkaise lanka, päättele.

2. Leikkaa heijastinkankaasta kaksi samanlaista pöllönpuoliskoa oman maun mukaan. Itse piirsin kaavan ensin paperille, aika lailla suorakulmion jolla oli pienet korvat. Leikkaa myös mustasta kankaasta pöllölle nokka.

3. Ompele pöllönpuoliskot yhteen heijastinpuolet kankaasta vastakkain. Jätä reunaan reilunkokoinen aukko, jotta pystyt kääntämään pöllön. Halutessasi voit tässä vaiheessa tehdä pöllön päälaelle pienen lenkin kiinnitystä varten. Itse sain sen menemään reippaasti vinoon.

4. Käännä pöllö (sisuspuoli ulos, tiedättehän) ja täytä vanulla.

5. Ompele täyttämisen jälkeen pöllöön jäänyt aukko kiinni ja halutessasi tikkaa samalla koko pöllö reunaa pitkin. Itsehän tein tämän osittain siksi, ettei meiltä löytynyt harmaata lankaa enkä millään keksinyt, miten olisin huomaamattomasti saanut sen täyttöaukon ommeltua umpeen. Veikkaisin kyllä, että tikkaaminen saattaa myös pitää pöllöä vähän paremmin muodossaan.

6. Tadaa! Valmis.



Askartelu on ollut varmaan järkevintä mitä nyt joulunaikaan olen saanut tehtyä. Muuten joulu on mennyt perinteisellä meiningillä ja samalla herättänyt kysymyksiä, kuten tyyliblogeja selatessa heräävä kuka ihme pukeutuu jouluna nätisti? Mun jouluasu on ollut rikkinäiset verkkarit ja fleece-takki, mutta onhan se kyllä pakko myöntää, että mekko ja kivasti meikkiä voisi näyttää joulukuvissa vähän mukavammalta. Ehkä ensi jouluna.

Lumitilanne Keski-Suomessa on ollut aika masentava: pari päivää ennen joulua täällä oli vielä vähän lunta siellä täällä, nyt nekin ovat sulaneet. Pääasiassa olen siis pysytellyt sisätiloissa, syönyt suklaata, pelannut tietokoneella, katsonut telkkaria ja lukenut. Harmi kyllä kolme viimeistä ovat aiheuttaneet päänsärkyä eikä suklaatakaan voi syödä jatkuvasti. Joulupäivänä sentään käytiin pilkillä näissä maisemissa:

Mutta kivaahan tämä on. Nyt vielä yksi ilta kotona ja sitten lopetan tämän sohvalla istuskelun ja lähden muutamaksi päiväksi kyläilemään.

Kultaiset korvarenkaat

Piste sille, jolle tuli Kultaisista korvarenkaista tämä biisi mieleen!

Virkkasin telkkaria katsoessa nämä kultaiset korvarenkaat ehkä vartissa vanhasta kultalangasta, jonka olen saanut joskus vuosia sitten joululahjaksi mutta jolle en ollut tainnut tähän mennessä keksiä vielä mitään käyttöä. En ole mikään tajuton kultaisten korujen ystävä, mutta ehkä juuri siksi nämä virkatut kultakorvikset vois olla just mun juttu! Aion kokeilla niitä johonkin puolijuhlavaan juhlaan, saa nähdä miten käy.


Kultaiset korvarenkaat

Tarvikkeet:
kultaista lankaa
virkkuukoukku
korviskoukut
pihdit (jos käytät sellaisia korviskoukkuja, joissa täytyy taivuttaa "lenkki" auki ennen kuin korviksen saa pujotettua sisään)


Virkkaa ensin 12 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ne ympyräksi piilosilmukalla. Virkkaa sitten kolme ketjusilmukkaa, minkä jälkeen virkkaa 15 pylvästä aloitusympyrään. Kun ympyrä on täysi, yhdistä viimeinen pylväs piilosilmukalla ensimmäisen kolmen ketjusilmukan kolmanteen. Päättele langat ja kiinnitä korvis korviskoukkuun.


Mulla oli käytössä kolmosen virkkuukoukku ja kultalankakaan ei ollut ihan ohuimmasta päästä, langasta ja koukusta riippuen silmukkamääriä voi tietysti vaihdella. Ja jos haluaa isomman kolon tuohon keskelle, pitää vain lisätä aloitussilmukoita. Pylväiden määrälläkään ei kai ole muuta väliä kuin että ympyrä tulisi täyteen ja jäisi mahdollisimman symmetrisen pyöreäksi.

Langasta riippuu varmaan sekin, tarvitseeko korviksia kovettaa. Omani tuntuvat toimivan ilmankin, mutta jos lopputulos lerpattaa, koveteaine auttaa. Sitähän saa esimerkiksi askartelukaupasta.

Nyt vain sellaista pientä puolijuhlavaa juhlaa mulle niin nämä pääsevät käyttöön!

Lapaset

Mietin, onko palmikko kaiken kaikkiaan liian naisellinen kuvio miehen lapasiin mutta ei se taida olla.

Mietin myös että kuinka vanha nyt oikeastaan alan olla jos kutsun samanikäistä poikaa mieheksi.

Lapaset on tehty 7 veljeksen tummanharmaasta langasta, ja palmikkokuvio löytyi siitä Novitan muutama vuosi sitten (?) ilmestyneestä sukkalehdestä. Muutama juttu näistä jäi hampaankoloon, esimerkiksi että palmikkokuviota ois sitten kuitenkin ehkä voinut jatkaa ihan tuonne lapasen kärkeen asti ja kaventaa lapaset nauhakavennuksella. Mutta lapasten vastaanottaja on tyytyväinen niin että mitäpä pienistä.

Tämän jälkeen käytän kaiken tahdonvoimani etten askartelisi hetkeen muuta kuin joululahjoja, kohta meinaa nimittäin olla kiire!

Toiveita

Haaveilen kaikenlaista. Että muuttaisin kaupungista pois maalle, jonnekin sopivasti kauas mutta sopivasti lähelle, keskelle puita ja peltoja ja vettä mutta ei juurikaan toisia taloja, ehkä vanhalle maatilalle, 50-luvun rintamamiestaloon. Tämä on hyvin tarkkaan suunniteltu haave: pitäisi olla puunväriset lautalattiat, talo ulkoa luonnonvalkoinen/vaaleanharmaa ja katto viininpunainen, kellarissa tai piharakennuksessa studio ja treenikämppä. Tietysti tämä on tällä hetkellä myös kaikin puolin epäajankohtainen haave. Opinnot on vasta alkaneet ja jos kuvittelen että elämää näkisi eteenpäin, ainakin seuraavat viisi vuotta asustaisin vielä kaupungissa.

Mutta että jospa joskus. Olen hetkellisesti vakuuttunut että olen pohjimmiltani maalaistyttö. Kaupungit on mulle vähän liian ahtaita.

Haaveilen myös siitä, että alkaisin taas käydä tallilla. Se haave olisi tietysti myös toteutettavissa - vaatii vain vähän rahaa ja vähän aikaa, ja molempia kyllä on jos asia on niin tärkeä, että jaksaa järkkäillä.

Sitten on myös sellainen ajankohtainen kysymys kuin että kuinka säilyä onnellisena. Vastaus olisi ehkä että ei ainakaan kyselemällä, kuinka säilyä onnellisena. Onnellisuus on niin abstrakti asia, jos siihen yrittää tarrautua molemmin käsin, se on jo kadonnut. Mutta pieniin hyviin asioihin voi kyllä tarttua, niin kuin siihen että vaikka maatalo on kaukana, mun lähiössä on kuitenkin puita ja koulumatka kulkee joen rantaa pitkin. Kauheeta optimistista propagandaa tämä kyllä on, olen vaivihkaa päätynyt kaikin puolin mainioon ja minulle sopivaan elämäntilanteeseen ja nyt suollan tällaista nettiin, huh huh!



Kuvan piti oikeastaan esitellä lähinnä pipoa. Se on tämän syysloman aikaansaannos ja siltä kantilta harvinainen, että se on vasta toinen (!) tekemäni pipo, johon olen tehnyt myös vuoren. Vuori on tehty tämän ohjeen avulla. Olen huolimaton ja sähläävä ompelija, mutta siihen nähden vuoren ompeleminen on tuntunut melko helpolta ja vaivan arvoiselta. Suosittelen kaikille, joiden korvia paleltaa.

Tee se itse: virkatut korvikset

Nyt mulla on teille korvisresepti! Yritin oikeastaan tehdä näitä korviksia tältä mainiolta sivulta, mutta virkkausohjeiden lukeminen englanniksi osoittautui liian hankalaksi. Sovelsin siis, ja korviksista tuli vähän erinäköiset mutta ihan toimivat. Nyt koetan kirjoittaa tämän oman, jokseenkin sovelletun versioni ylös ennen kuin silmukkamäärät sun muut taas katoavat päästä.


Virkatut korvikset
Virkkaaminen:

1. Virkkaa 12 ketjusilmukkaa. Yhdistä lenkiksi piilosilmukalla.

2. Virkkaa 5 ketjusilmukkaa. Virkkaa sitten yksi pylväs aloituslenkkiin (niin, että pylväs menee koko lenkin läpi eikä minkään tietyn aloituslenkin silmukan keskeltä) ja sen jälkeen kaksi ketjusilmukkaa. Toista "pylväs, 2 ketjusilmukkaa" -kohtaa vielä kymmenen kertaa ja yhdistä sitten piilosilmukalla ensimmäisen 5 ketjusilmukan 3. silmukkaan.

3. Virkkaa kolme ketjusilmukkaa. Virkkaa sitten koko kolmas kierros niin, että jokaiseen edellisen kierroksen pylväiden väliin virkkaat nyt kolme pylvästä. Lopeta kierros piilosilmukalla.

4. Virkkaa samaan silmukkaan kiinteä silmukka, viisi ketjusilmukkaa ja vielä toinen kiinteä silmukka - näin viidestä ketjusilmukasta muodostuu pieni "nyppy". Virkkaa sitten kaksi piilosilmukkaa seuraaviin kahteen silmukkaan. Toista näitä kahta vaihetta (kiinteä silmukka, 5 ketjusilmukkaa, kiinteä silmukka samaan ja kaksi piilosilmukkaa kahteen seuraavaan silmukkaan) siihen saakka, että olet mennyt koko kierroksen läpi.

Viimeistely:

Koveta korvikset koveteaineella, sellaista löytyy esimerkiksi askartelukaupasta. Itse olen asettanut korvikset tuorekelmun päälle ja levittänyt koveteainetta pienellä siveltimellä - yhdelle puolelle kerrallaan, ja sitten antanut aineen kuivua muutaman tunnin, ennen kuin olen kääntänyt korvikset ja kovettanut toisenkin puolen. Kuivumisaika löytynee koveteainepullon kyljestä.

Myös korviskoukkuja pitäisi löytyä askartelukaupasta. Kiinnityksen voi hoitaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Minulle on sattunut korviskoukkuja, joiden alareunassa on ollut pieni "lenkki", jonka on voinut sitten vääntää kärkipihdeillä varovasti vähän auki, jotta korviksen saa pujotettua sinne väliin. Sitten vain lenkki kärkipihdeillä kiinni ja korvikset korviin!

P.S. Ei nämä ihan kauhean hyvinkäyttäytyviä korviksia ole olleet, sakarat meinaavat taipua sisälle päin niin kuin kuvastakin näkyy. Kovetusainekaan ei ole käyttäytynyt ihan niin kuin halusin. Ja nyt kun parin viikon päästä palasin tuohon ylös kirjoittamaani "ohjeeseen" niin eihän sitä ihan hirveän selkeästi oltu sanailtu. Mutta näillä nyt mennään.

Syyslomalla

Enpäs ollutkaan yksin kotona vaan kaksin Kolilla.

Näin 23 vuoden kypsässä iässä alan jo oppia joitakin juttuja, kuten että luonnon läheisyys ei olekaan itsestäänselvyys ja retkeily kyllä sattuu jalkoihin mutta on myös tosi kivaa. Voihan tämä olla myös ohimenevä vaihe, mutta neljän vuoden kaupungissa asumisen jälkeen olen kyllä ruvennut kaipaamaan takaisin maaseudulle. Vettä pitää olla ympärillä, naapureita ei mielellään tarvitsisi edes näkyä ja puissa on taikavoimia, niiden lähettyvillä tulee melkein automaattisesti parempi fiilis. Olen tällä hetkellä noin neljän ja puolen vuoden päässä valmistumisesta, joten pois kaupungista muuttaminen ei kyllä tule kyseeseen. Mutta osaanpahan arvostaa mökkiviikonloppuja ja sitä, että vaikka lähiöstä on vähän enemmän matkaa koululle, ainakin koulumatkalla on paljon puita.

Palmikkosukat taitavat olla viime syksyltä ja kivat ovatkin.

Villasukat

Villasukat on yksi niitä juttuja joita ois niin kiva tehdä, mutta kun niitä on jo ihan riittävästi! Nämä menivät onneksi lahjaksi, ja villasukkien vastaanottaja pääsi myös osallistumaan suunnitteluun. Värit on kuvassa vähän vinksallaan, oranssi on 7 veljeksen tämän syksyn värikartan ruosteenoranssia ja itse olen aika tohkeissani tuosta väristä, sitä pitää vielä yhdistellä johonkin muuhunkin juttuun. Myös kirjoneule tuntui toimivan villasukissa ihan hyvin, tosin näitä piti aika lailla venytellä ennen kuin ne sopivat kivasti omistajansa jalkoihin.

Matto lattialla

Yksiö on vaihtunut kämppisasumiseen, 28,5 neliötä melkein kuuteenkymmeneen ja sininen muovimatto laminaattiin. Uusi koti tuntuu yhtä paljon kodilta kuin vanhakin tuntui ja uusi kaupunki hyvällä tavalla vieraalta. Ja jes, vihdoinkin itse tehty, vähän jo kärsinyt ja harmaita hiuksia aiheuttanut matto on päässyt kivalle lattialle!

Korvisperhe

Helppoa ja mukavaa!

Virkatut korvikset

Siis miten vaikeaa voi olla ottaa kutakuinkin realistinen kuva korviksista! Itse korviksiin olen kuitenkin varsin tyytyväinen, korvisten virkkaaminen oli ollut ajatuksena jo pari kuukautta yksien ihanien lahjakorvisten myötä ja nyt sitten kaiken jahkailun jälkeen kävi ilmi että eipä se kovin vaikeaa tai työlästä olekaan. En ole virkkausihme mutta tämän pitsiliinan ohjeen alkua mukailemalla sain kuitenkin kehitettyä pari itselleni sopivaa korvismallia. Kovetusaineena käytin askartelukaupasta ostettua Powertex-nimistä, liimalta haisevaa ainetta, jota levitin korvisten päälle pensselillä. Oikea määrä kovetusainetta on ehkä vielä vähän hakusassa, ensimmäisistä kokeiluista kun tuli hieman turhan joustavia. Toisaalta pienemmissä korviksissa pieni joustavuus ei taida suuremmin haitatakaan, isompiin laitoin vielä toisen erän kovetusainetta ja nyt odottelen tuloksia.


Seuraavaksi pitää käydä etsiskelemässä äidin kätköistä muun värisiä hylättyjä virkkuulankoja ja koittaa etsiskellä jotain vähän erilaista ohjetta. Vaikka taas niitä pitsiliinojen keskikohtia. Myös villasukkia tekisi mieli tehdä, 7 veljeksen uusissa väreissä on ainakin yksi jonka haluaisi kotiuttaa. Ihan niin kuin tarvitsisin lisää villasukkia.

Viimeisiä kotikuvia

Syyskuun alussa vaihtuu, koti, kaupunki ja asumismuotokin muuttuu yksiöstä kimppakämpäksi. Vielä en ole ruvennut pakkaamaan tätä yksiötäni pahvilaatikoihin, mutta kai siihenkin pitäisi kohta ryhtyä.

Kuvissa näkyy myös askarteluja: ensimmäisessä virkattuja koreja lipaston päällä (ja itse pintakäsitelty lipasto, joka aiheuttaa päänvaivaa kun siitä ei halua luopua, mutta ei se enää oikein toimikaan). Alemmissa kuvissa näkyy ainakin keväällä rakenneltu unisieppari ja trikookuteesta virkattu pyöreä matto sekä vilaus toisesta.

Kesänviettoa, eli kahdet lapaset

Sain kahdet lapaset valmiiksi - kummallista tekemistä helleaallon aikana, mutta pitkästä aikaa oli kiva neuloa. Ja ihan oikeasti tarvitsen uusia lapasia (joskus kolmen kuukauden päästä ehkä).

Harmaa-vihreät lapaset on tehty Novitan Huopasesta, äidiltä löytyneistä langanjämistä jotka punnitsin keittiövaa'alla ja päättelin, että kyllä niiden yksiin lapasiin pitäisi riittää. Jännitys säilyi loppuun asti mutta riittivät. Käytin yksiväristen huovutettujen lapasten ohjetta, joka löytyi äidin arkistoista (aika samanlainen löytyy esimerkiksi Novitan sivuilta), kirjoneuleen sovelsin omasta päästä ja yritin tehdä sen liioitellun löysästi, jottei se kiristyisi ihan selkeästi tiukemmaksi kuin muut osat lapasesta. Vähän tiukempi siitä silti tuli, mutta ei se taida käyttöä haitata, vähän epämääräiset tumputhan nuo sitä paitsi ovat muutenkin. Huovuttaminen oli jännittävää, pesukoneen käynnistysvaiheessa tuntui että mitäköhän tästä nyt tulee. Mutta ihan hyvä tuli, ei mitään kummallisia katastrofeja, kirjoneulekuvio ei kyllä ehkä ihan hirveän edukseen ollut enää huovuttamisen jälkeen mutta näyttää silti omaan silmään vähän hauskemmalta kuin ihan yksivärinen.

Harmaa-punaiset lapaset ovat 7 veljestä, punainen on tummaa punaista jota myytiin joitain vuosia sitten ja jota olen vähän hamstrannut ja säästellyt, koska se nykyisissä värikartoissa oleva kirkkaanpunainen ei miellytä läheskään yhtä paljon. Tuota vähän beigeen taittavaa harmaata oli jäänyt villasukista ja muista projekteista pari epämääräistä möykkyä, mutta onnellisesti ne möykyt juuri riittivät näihin lapasiin! Näissä harmittaa jonkin verran tuo että nuo ohuemmat kuviot ovat silmukoiden koon vaihtelun takia aika epämääräisiä, olisi pitänyt tehdä pelkästään noita paksumpia kuvioita. Tein työn Novitan sivuilta löytyvällä peruslapasten ohjeella mutta miesten kokoon, ja heti kirjoneuleen jälkeen kavensin työstä pois neljä silmukkaa, jotta se ei olisi silminnähden leventynyt tuossa sormien kohdalla.

Että tällaista kesäpuuhaa! Nyt olen koettanut virkata korviksia telkkaria katsoessa, se tuntuu vähän kesäisemmältä. Ja jos kesällä vapaalla ollessa ei saa tehdä mitä huvittaa, vaikka neuloa lapasia joista ei hirvittävästi kesänviettopisteitä ropise, niin milloinkahan sitten!

Tee se itse: kangaskassin painatus

Väsäsin askartelukaupasta ostettuun kangaskassiin (1,5e) painatuksen kangasväreillä. Se ei ollut lainkaan vaikeaa, ja näin se tapahtui:

1. Piirrä kuva.

Tietysti kivan kuvan voi myös esimerkiksi etsiä netistä. Jos painaessa haluaa käyttää vain yhtä väriä, netistä löytynyt kuvakin kannattaa muokata jollakin kuvankäsittelyohjelmalla mustavalkoiseksi. Sillä tavalla siitä on helpompi tehdä sabluuna. Kontrastin ja valoisuuden kanssa säätäminen kannattaa, niitä tasapainottelemalla saa alkuperäisen kuvan soveltumaan mahdollisimman hyvin sabluunan pohjaksi.

Itse siis leikittelin ruutupaperilla ja kolmioidealla, ei vaatinut erityisiä kuvataiteellisia lahjoja.

2. Leikkaa sabluuna.

Itse käytän sabluunoiden pohjana vanhoja piirtoheitinkalvoja. Leikkaaminen tapahtuu askarteluliikkeestä ostetulla askarteluveitsellä (muistaakseni 3-4e). Teippaan kuvan kalvon alapuolelle ja sitten vain leikkaan pois ne kohdat, joiden haluan tulevan värillisiksi lopullisessa painatuksessa. Ennen kuin painaminen ja sabluunoiden teko kävivät tutuksi, minulla oli tapana piirtää ensin vesiliukoisella tussilla sabluunaideani kalvolle ja sitten vasta leikata, sillä tavalla pystyi suunnittelemaan esimerkiksi sen, miten sabluuna pysyy kasassa.

3. Kiinnitä sabluuna kangaskassiin esimerkiksi teipillä ja tuputtele kankaanpainoväri sabluunan läpi kankaalle.
Kangaskassin sisälle kannattaa laittaa esimerkiksi jämäkkä pahvinpalanen, muuten väri menee suoraan läpi ja kuvio löytyy myös kangaskassin toiselta puolelta, haaleampana vain. "Tuputtimia" voi tehdä esimerkiksi vanhasta patjasta - leikellään suorakulmion muotoinen pala patjaa tai esimerkiksi pesusientä, ja kiristetään se keskeltä tiukaksi maalarinteipillä, ikään kuin pulleaksi tiimalasiksi. Kankaanpainovärejä löytyy esimerkiksi askarteluliikkeestä, Tiimarissakin on joskus ollut. Itse tykkään käyttää EMO-merkkisiä värejä. Jos haluaa painaa tummille kankaille, kannattaa hankkia peittovärejä.

4. Ja tadaa, tässä valmis kangaskassi! Painatus silitetään (sabluunan irrottamisen jälkeen toki) suhteellisen kuumalla silitysraudalla kiinni kankaaseen niin, että painatuksen ja silitysraudan välissä on jokin ohut kangas, esimerkiksi palanen lakanaa. Silitysrauta kannattaa pitää niin kuumana kuin kangas sallii, ja silittämisen kuuluisi kai kestää noin 3-5 minuuttia. Silitysohje kannattaa joka tapauksessa tsekata vielä väripurkin kyljestä.

Painatuksiahan voi toki tehdä vaikka mihin, esimerkiksi tyynyliinoihin tai T-paitoihin. Monivärisiä painatuksia tehdään esimerkiksi tekemällä eri väreille omat sabluunat ja tuputtelemalla värit sitten vuorotellen painettavalle kankaalle. Astetta kovemmat harrastajat käyttävät seulaa, minä olen tuputellut. Pieleen menneitä kohtia voi vähän korjailla vaikkapa hammastikulla, jota dippaa väriin.