Mun syksy alkaa olla loppusuoralla. Muutamaa pimahdusherkkää viikkoa lukuun ottamatta olen tasapainoillut kahden koulun välillä kohtalaisen onnistuneesti ja aion jatkaa samaa keväällä, vaikka haaveilenkin että mulla olisi jotenkin maagisesti enemmän aikaa olla kotona ja nauttia kaikista kivoimpien ihmisten. Juttuhan on niin että:
kiire on ihan itse tehty.
Silloinkin kun kaikki kaatuu niskaan voi ihan itse myös vähentää sitä kiirettä. Työt ei lopu tekemällä ja arvosanoilla ja suorittamisilla on loppujen lopuksi aika vähän merkitystä. Sitä vaan jotenkin helposti sokaistuu asioille ja ryhtyy pussi päässä ryntäämään paikasta toiseen ja suorittamaan miljoonaa asiaa, jotka eivät sitten loppujen lopuksi kuitenkaan ole niin hirveän tärkeitä kuin miltä ne tuntuvat.
Ja saahan sitä juosta jos haluaa. Saa vääntää kahta korkeakoulututkintoa päällekkäin, treenata ja lähteä uusiin kivoihin projekteihin ja opetella puhumaan ruotsia ja hämmästyä kun kalenterissa ei enää ole tilaa että voisi käydä ystävän kanssa kahvilla. Mutta ei pidä ruveta kuvittelemaan että nämä ovat kiireet ovat maailman tärkeimpiä, tai etteikö maailma pyörisi edelleen jos yhtäkkiä vaan jättäisin kaiken tekemättä ja jäisin sängyn pohjalle. Ja luotan lujasti siihen, että kiireen tunnetta helpottaa kummasti se, jos tajuaa, että kiire on vain omassa päässä.
Itsenäisyyspäivän kunniaksi siivosin. Jouluvalotkin on.
Heippa,
VastaaPoistaLaitoin blogissani sinulle Liebster Awardin. :)
T: Satu