Fiiliksiä

Jänis pihallani.

Laiska siivouspäivä. Poikakaveri linkitti uutisen, jonka mukaan erityisen innokkaasti siivoavat ihmiset eivät ole nitä kaikkein luovimpia. Tästä viisastuneena olin tänään varovainen ja vähän vaan imuroin.

DIY-projekti jota olen tehnyt aika laiskanlaisesti, koska jostain kumman syystä se ei tunnu kovinkaan ajankohtaiselta. Tosin en ole tehnyt myöskään mitään ajankohtaista askartelua.


Mulle kuuluu mitä mainiointa, enää kaksi viikkoa ja sitten on kesäloma. Tällä hetkellä on vielä aika paljon stressattavaa ja tehtävää koulun puolesta. Ja kesän ensimmäiset päivät käsillä, lähdenpä pyöräilemään.

Pienesti sekaisin

En ole koskaan ollut sellainen tyttö, joka pitää huoneensa aina järjestyksessä. Lapsena en ymmärtänyt, miksi ihmeessä se muka oli niin tärkeää. Nykyäänkään en aina laita tavaroita takaisin paikoilleen ja usein on muutakin tekemistä kuin järjestellä kämppää, varsinkin sitä omaa huonetta jossa asuu ihan itse ja yksin. Minusta koti saa aina välillä olla pienesti sekaisin ja se on ihan hyvä.

Viime aikoina musta on kuitenkin salakavalasti tullut vähän siistimpi ihminen. Yksiössä asuessani huomasin, että joskus on ihan parasta siivota raivoisasti, yleensä silloin, kun olisi ollut tärkeämpää ja kiireellisempääkin tekemistä. Nyt taas viime aikoina tässä kodissa olen välillä jopa tuskastunut asioiden sotkuisuuteen ja tarttunut imuriin toisen kerran saman viikon aikana ihan vaan koska keittiön lattialla on täysin vaarattomia leivänmuruja.

Syytän tästä odottamattomasta kehityksestä vähän blogimaailmaa. Kun käyttää vapaa-aikaansa katselemalla toisten tavallisten ihmisten siistejä koteja, alkaa tuntua, että haluaisi itsekin elää sellaisessa ympäristössä - tai no ei välttämättä sisustuksellisesti ihan sellaisessa, mutta ainakin kodissa, josta vois ottaa vaikka kuvan ja pistää nettiin. Ei tämä nyt ehkä kuitenkaan ihan kauhean huono suunta ole, äiti ainakin ois tyytyväinen.

Oma identiteetti on kuitenkin vähän vaarassa. En taida olla enää rennosti huolimaton, minähän olen jopa melko siisti. Ainakin parhaimpina päivinäni, tai silloin kun ei ole liikaa muuta stressiä. Joku roti se on sentään siivoamisellakin.

Kuvat on otettu joskus marraskuussa eivätkä ne liity tapaukseen. Tällä hetkellä täällä on mustia jätesäkkejä täynnä kenkiä ja takkeja ja pahvilaatikoita täynnä astioita ja leivontatarvikkeita. Ja matot on pakattu jo pois. Enää pari yötä ja sitten uusi kämppä, huh sentään.

Muuttofiilis

Hämärät kuvat lauantailta: seuralainen nukkui vielä, meikä kuvasi yöpaidassa sotkuista huonetta vähän liian lyhyellä valotusajalla. Yleensä kotikuvia varten yrittää saada kaikki ylimääräiset tavarat pois kuvista, nyt muutto alkaa olla niin lähellä että järjestely tuntuu vähän turhalta, ja hämärä valo antaa ehkä vähän anteeksi sitä, että kaikkialla on vähän sellaisiakin juttuja, jotka nyt ihan varsinaisesti eivät kuulu just siihen kohtaan. Esimerkiksi uudet ihanat talvikengät, joita olin metsästänyt laiskasti jo melkein pari vuotta (riittävän isoja jotta niihin mahtuu villasukat tai riittävän lämpimiä jottei tarvitse kovillakaan pakkasilla, ehdottomasti nahkaisia ja kaikin puolin ihania ja omaan jalkaan sopivia, koska nahkaisena ne maksaisivat hunajaa). Näihin piti sijoittaa satanen, vaikka olivat kolmenkymmenen prosentin alennuksessa, mutta kannatti kyllä. Harva shoppailuasia päihittää huolella harkitun, kaivatun ja nappiin osuneen nahkakenkäostoksen.


Viikon päästä olen jo uudessa kämpässä, tähän jää mainio ystäväkämppis, kivat maisemat ikkunoista ja lähiö, jonka ainoa vika on etäisyys keskustasta. Uusi kämppä on puolet lähempänä koulua, mutta silti olo on vähän haikea. Nämä aamukuvat taitavat jäädä viimeisiksi tästä osoitteesta.

Viime hetken jouluvalot

Kannatti!

Ja vaikka päivä ennen loppiaista on vähän myöhäinen aika laittaa jouluvalot, luulen että nämä saa kyllä olla seinällä vähän pidempäänkin. Sen verran kun niitä jaksaa katsella. Olen kaivannut jonkinlaista tunnelmavaloa ja kun Anttilan lamppuvalikoima ei ole oikein kolahtanut, ehkä tää on ihan hyvä ratkaisu.

Viimeisiä kotikuvia

Syyskuun alussa vaihtuu, koti, kaupunki ja asumismuotokin muuttuu yksiöstä kimppakämpäksi. Vielä en ole ruvennut pakkaamaan tätä yksiötäni pahvilaatikoihin, mutta kai siihenkin pitäisi kohta ryhtyä.

Kuvissa näkyy myös askarteluja: ensimmäisessä virkattuja koreja lipaston päällä (ja itse pintakäsitelty lipasto, joka aiheuttaa päänvaivaa kun siitä ei halua luopua, mutta ei se enää oikein toimikaan). Alemmissa kuvissa näkyy ainakin keväällä rakenneltu unisieppari ja trikookuteesta virkattu pyöreä matto sekä vilaus toisesta.