Kiire on päässäsi

Mun syksy alkaa olla loppusuoralla. Muutamaa pimahdusherkkää viikkoa lukuun ottamatta olen tasapainoillut kahden koulun välillä kohtalaisen onnistuneesti ja aion jatkaa samaa keväällä, vaikka haaveilenkin että mulla olisi jotenkin maagisesti enemmän aikaa olla kotona ja nauttia kaikista kivoimpien ihmisten. Juttuhan on niin että:


kiire on ihan itse tehty.


Silloinkin kun kaikki kaatuu niskaan voi ihan itse myös vähentää sitä kiirettä. Työt ei lopu tekemällä ja arvosanoilla ja suorittamisilla on loppujen lopuksi aika vähän merkitystä. Sitä vaan jotenkin helposti sokaistuu asioille ja ryhtyy pussi päässä ryntäämään paikasta toiseen ja suorittamaan miljoonaa asiaa, jotka eivät sitten loppujen lopuksi kuitenkaan ole niin hirveän tärkeitä kuin miltä ne tuntuvat.

Ja saahan sitä juosta jos haluaa. Saa vääntää kahta korkeakoulututkintoa päällekkäin, treenata ja lähteä uusiin kivoihin projekteihin ja opetella puhumaan ruotsia ja hämmästyä kun kalenterissa ei enää ole tilaa että voisi käydä ystävän kanssa kahvilla. Mutta ei pidä ruveta kuvittelemaan että nämä ovat kiireet ovat maailman tärkeimpiä, tai etteikö maailma pyörisi edelleen jos yhtäkkiä vaan jättäisin kaiken tekemättä ja jäisin sängyn pohjalle. Ja luotan lujasti siihen, että kiireen tunnetta helpottaa kummasti se, jos tajuaa, että kiire on vain omassa päässä.


Itsenäisyyspäivän kunniaksi siivosin. Jouluvalotkin on.

NaNoWriMo 2014

Päätin kuitenkin osallistua NaNoWriMoon, tai paremminkin aloin kirjoittaa romaanikäsikirjoitusta marraskuun viides päivä Ruby Sparks -elokuvan inspiroimana ja sitten olikin jo aivan sama osallistua NaNoon. Niin että nyt olen silmät ristissä kirjoittanut kevyttä tyttöhömppää. Kuvituksena ihana graffitti lähellä Suvantosiltaa pyörätien varressa. Mitenhän graffittien tekijänoikeudet menevät, saako toisen tekemästä graffittista laittaa kuvan nettiin?

Nyt kun olen viime kuukausina sekä kirjoittanut kohtalaisen säännöllisesti biisejä että tällä viikolla myös proosaa, voin kai todeta, että mulla on meneillään jonkinlainen luova kausi, pitkästä aikaa. En tiedä, onko kyse enemmän oman minäkuvan säilyttämisestä vai ihan vaan tekemisen ilosta, mutta kyllä on kivaa.

Sunnuntai

Kuva ei ole ihan eiliseltä mutta fiilis ja maisema on.

Mä en nyt jaksa tehdä mitään. Niille jotka jaksavat: osallistukaa NaNoWriMoon, kirjoittakaa kirja marraskuussa! Se on niin kivaa, minäkin osallistuisin mutta en nyt jaksa (tai haluan tehdä tällä kertaa muita asioita sillä ajalla).

Rauhaa ja rakkautta

Näin kahden kuukauden jälkeen voi ehkä varovasti sanoa, että kaksien korkeakouluopintojen puskeminen päällekkäin ei ole ehkä fiksuimman tyypin valinta, mutta kuitenkin jokseenkin mahdollista. Ainakin niin kauan, kun osaa miettiä mikä on itselle tärkeintä, joustaa oikeista kohdista ja vähän vääristäkin silloin kun oikeasti väsyttää, ja myös niin kauan kun on oikeasti kiinnostunut ja innostunutkin asioista, joita tekee.

Kaipaisin kuitenkin elämääni myös vähän enemmän rauhaa. En aikaa, sitähän minulla on ihan yhtä paljon kuin kenellä tahansa muullakin, kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa. Kaipaan kykyä pysähtyä ja kykyä erottaa mitättömistä asioista ne tärkeät. Pitäisi pysähtyä useammin ja pitäisi muistaa useammin, että tärkeätä ei ole suoriutuminen, taito ja maine vaan rakkaimmat ihmiset, rauha olla itsensä kanssa ja hiljainen järvi kylmänä syyspäivänä.

Kolilla

Kurjalta tuntuu palata mökkivuorokauden jälkeen kaupunkiin. Ja vähän myös mietityttää, onko kaikki siinä omassa täyteen kirjoitetussa kalenterissa sitten kuitenkaan ihan niin tärkeetä ja olennaista ja miksei ikinä muka ole aikaa kuunnella aaltojen ääniä tai soittaa banjoa.

Kesä

Mun kesä oli kummallinen, ihana ja ihan sopivan pitkä. Matkustin kaupungista toiseen mutta kotona Joensuussa en käynyt kertaakaan, ennen kuin viime viikolla piti koulun takia palata tänne. Kävin Italiassa, harmittelin etukäteen että voi kun pitää lähteä tällaiseen koulun juttuun ja takaisin ei ois sitten ollutkaan kiire. Innostuin pitkästä aikaa matkustamisesta, ulkomailla asumisesta ja vieraista kielistä. Kävin lempiseuralaiseni kanssa Kolilla ja fiilistelin Suomen järvimaisemia. Mietin, mikä mikä minusta tulee isona, ja kehitin syksyä varten hirmuisen motivaation opiskella vaikka mitä. Vielä kun tietäis mikä on tärkeää ja mihin oma aika ja jaksaminen riittää.

Lomalla

Kirjoneulelapaset

Vihdoin valmiina: kirjoneulelapaset! Näihin oli tarkoitus upota kaikki epämääräiset jämälangat ja alun perin aioin tehdä lapasista keskenään eri näköisetkin, mutta jotenkin idea vähän kesyyntyi matkan varrella. Kuvioita googlettelin ja piirtelin itse ruutupaperille, mutta loppujen lopuksi nämä ihan tavanomaisimmat graafiset ideat miellytti eniten silmää. Toivotan uusille lapasille lämpöä ja pitkää ikää!

Sunnuntai

Tehtiin eilen iltaretki Kalmoniemeen. Noin kymmenen minuutin pyöräilymatka kotoa ja hillitön järvimaisema, kelpasi.

Näin vaalipäivänähän voi antaa myös elämänohjeita kivalle sunnuntaille: fiilistelkää aurinkoa! Elekee haaliko tavaraa! Syökää jätskiä! Käykää pyöräilemässä! Soittakaa äidille! Äänestäkää ympäristöä ja ihmisarvoa ympäri maapallon!

Kirpparikenkiä

Äiti opetti että kirpparilta ei saa ostaa kenkiä, toisten ihmisten astumisvirheet periytyy kenkien mukana. Nyt olen ostanut ehkä elämäni ekat kaksi kirpparikenkäparia - siniset mokkanilkkurit ihan vaan koska ne oli ihanat ja mustat kävelykengät koska ne oli sitä mitä tarvitsinkin. Ihan aikuisten oikeasti olen etsiskellyt kävelykenkiä kesälle, neljä vuotta kestäneet nahkatennarit on nimittäin nyt lopullisesti hajonneet. Mun kriteeritkin on olleet ihan järkevät: nahkaa, kauniit, ei liian urheilulliset, pitää kestää vuosia. Mutta en ole löytänyt oikein mitään. Nämä mustat lähti mukaan kolmella eurolla, nyt mulla on ainakin jotain mitä pitää sillä aikaa kun etsiskelen niitä oikeita kesäkenkiä.

Fiiliksiä

Jänis pihallani.

Laiska siivouspäivä. Poikakaveri linkitti uutisen, jonka mukaan erityisen innokkaasti siivoavat ihmiset eivät ole nitä kaikkein luovimpia. Tästä viisastuneena olin tänään varovainen ja vähän vaan imuroin.

DIY-projekti jota olen tehnyt aika laiskanlaisesti, koska jostain kumman syystä se ei tunnu kovinkaan ajankohtaiselta. Tosin en ole tehnyt myöskään mitään ajankohtaista askartelua.


Mulle kuuluu mitä mainiointa, enää kaksi viikkoa ja sitten on kesäloma. Tällä hetkellä on vielä aika paljon stressattavaa ja tehtävää koulun puolesta. Ja kesän ensimmäiset päivät käsillä, lähdenpä pyöräilemään.

Synttärit

Mulla oli eilen synttärit. Olin ajatellut kutsua kavereita kylään mutta en oikein saanut aikaiseksi enkä uskaltanut ja täytekakkukin jäi täyttämättä, kun etukäteen tehty kakkupohja unohtui pakastimeen. Loppujen lopuksi päivä oli kuitenkin just sellainen kuin pitikin: pitkä brunssi koulukavereiden luona, lyhyt moikkaus pikkuveljen ja lähes-kivoimman-ystäväni kanssa ja rauhallinen ilta kotona. Toisten järkkäämissä bileissä oli ehkä loppujen lopuksi kivempaa kuin omissa olisi ollut, ainakaan ei tarvinnut stressata eikä siivota eikä kivasta iltapäivästä jäänyt tiskivuorta omaan keittiöön. Ja päivällä perussuomalaisten vaaliteltalta oli helium-pallot loppu, mutta kuuden jälkeen pyöräiltiin vielä toiveikkaasti torin ohi ja hölmö seuralaiseni kiipesi puuhun hakemaan mulle palloja. Parempaa palvelua ei varmaan voisi saada. Illalla syötiin tortilloja ja jätskiä ja katsottiin Game of Thronesin ykkösjakso, vaikka juonenkäänteet osataan jo ulkoa.

Torstai-ilta

Kolmenkympin kirpparikaappini on toiminut ihan mainiosti paikallaan. Kummalliset valkoiset maalijäljetkin lähtivät askarteluveitsellä raapimalla. Jonain päivänä tuo saa olla TV-tasona, nyt se pitelee lähinnä viinipulloa ja musalehtiä.

Nahkakenkien hoitopäivä! Ostakaa kaverit nahkakenkiä, ne aina vähän piristyy pienellä huoltamisella. Tosin vasemman reunan punainen Ten Points -pari alkaa kyllä jo ratketa niin monesta liitoksesta, että taitaa päästä vuoden sisällä eläkkeelle.

Hirveän aurinkoinen päivä oli tänäänkin, mulla on liikaa tekemistä mutta elämä hymyilee silti. Melkein nolottaa vanhaa synkistelijää tällainen aurinkoisuus, vaikka se ei olekaan itse ansaittua.

Mitä mulle kuuluu

Tänään on ollut hyvä päivä. Aurinko paistoi ja kuljin koko päivän kumppareissa, koska olin pukeutunut edellisen illan sään mukaan. Pidin yliopiston puheviestintäkurssilla akateemisen puhe-esityksen ilman kenkiä, villasukat jalassa, oletan että se auttoi. 

Treeneissä soitin uuteen biisiin niin käsittämättömän kahjoa ja sisällötöntä sooloa että repesin täysin ja biisi piti keskeyttää hihityksen takia. Kotona en lössähtänyt sohvalle vaan jostain kumman syystä sain tehtyä opiskeluun liittyviä paperijuttuja  pois alta.

Kuvat on hiihtoloman maisemista, nyt teen sämpylöitä ja koitan vielä hetkeksi rauhoittua paikoilleni ennen nukkumaan menoa. Kummallista on, kun elämään on vaivihkaa kertynyt niin paljon kivoja asioita.

Pullo ja käsineet

Kaksi viime viikkoa hiihtoloman jälkeen on ollut sellaista kiirettä että huh sentään. Hirveesti ei ole ollut ylimääräistä aikaa, ja sen mitä on ollut olen käyttänyt seuraamalla Sydämen asialla -sarjaa Yle Areenasta. Nyt oli vieläpä tehokas ja kiireinen viikonloppukin. Kaikki mun jutut on onneksi mielekkäitä enkä malta luopua mistään, haluaisin vaan istua vähän enemmän kotona katsomassa telkkaria.

Mulla on kuitenkin uusi sisustusesine, viinipullo! Viini ostettiin pullon ulkoasun perusteella (eikä se ollut meidän arvovaltaisen mielipiteen mukaan kovin hyvää) ja ei hevospulloa voi heittää poiskaan, joten nyt se on lipaston päällä. Mulla on myös huonekasvin alku, ensimmäinen ikinä, mutta se näyttää vielä tässä vaiheessa niin surkealta että parempi vaan rauhassa odotella, selviääkö se ylipäänsä hengissä.

Rento kotihiihtoloma vierähti pääasiassa tietokoneella pelatessa ja kirjoja lukiessa, mutta tein myös tällaiset kynsikkäät. Jälleen kerran olin itse vähän epätietoinen, oliko design nyt kovin onnistunut vai ei (ne ei jotenkin koskaan näytä lopulta siltä kuin oon etukäteen suunnitellut), mutta kynsikkäät haltuunottanut poikakaveri väitti tykkäävänsä ja sehän on kai tärkeintä.

Nyt sitten kiireisen elämän jatkoon. Mun resepti on hoitaa kaikki ylimääräiset asiat mahdollisimman tehokkaasti pois alta, miettiä tarkkaan mikä on tärkeää ja panostaa vain siihen.

Viime päiviä

Jo pitkään hävitystuomion alla elellyt rakas lipastoni hajosi taas vähän lisää. Hitsi kun kauniin ja pari vuotta sitten vaivalla ja rakkaudella pestatun ulkokuoren alle saisi kätevästi sujautettua toimivan lipaston.

Poikakaverin synttäreitä varten tein poikkeuksellisesti kermakakun, koristelusta en tosin vastannut itse. Nätit täytekakut ei ole varsinaisesti mun juttu mutta tämä alkaa olla jo vahvasti sinne päin niihin epämääräisimmän näköisiin verrattuna. Veikkaan, että pursottaminen pelastaa vielä monta kakkua.

Uusi huonekalu löytyi kirpparilta kolmellakympillä, jee!

Kaverin tupareita/kihlajaisia varten virkkasin vaihteeksi korin. Itsetehtyjen sisustusjuttujen antaminen lahjaksi aina vähän hirvittää, mutta ehkä saan anteeksi.

Sain jouluvalot nyt vihdoin uudessa kämpässä esille. Täällä ne pääsivät ikkunalaudoille, samoin kummallinen mukinkaltainen esine kynttilän kanssa, toistaiseksi yksinäinen narupallo ja pari valokuvaa.

Suklaamousse on tehty Suvi sur le vif -blogin ohjeella ja juttu taitaa olla siinä, että tässä on pelkästään suklaata ja kananmunia (ja hippunen suolaa).


Mulla oli mainio viikonloppu ihanassa naisseurassa, nyt olen hengaillut yksin kotona villasukissa ja yöpaidassa jo pari tuntia. Kuuntelen sataakahdeksaakymmentä jazz-klassikkoa koulua varten ja haaveilen kaukaisista asioista, sellaista.

Lauantai-ilta

Tässä mun lauantai-ilta:

Ja vielä uusintana - täällä mää nyt asun:

Laskiaispullat, mikä mahtava konsepti, täytetään molemmat puolet erikseen, koska muuten niihin ei mahdu läheskään niin paljon kermavaahtoa ja hilloa! Hirveän fotogeenisiä niistä ei kyllä tällä tavalla taida tulla. Oli loistava lauantai, heräsin itsekseni omasta sängystä, olin puoli yhdeltätoista koululla, kahdentoista pintaan yliopistolla syömässä ja sen jälkeen yliopiston kirjastossa lukemassa tenttikirjaa (ensimmäinen kirjatenttini Itä-Suomen yliopistossa!), puoli neljältä kaupan kautta takaisin koululle ja puoli kuuden jälkeen olin kotona. Iltaa olen viettänyt noiden laskiaispullien ja suklaan parissa ja katsonut kaksi (!) leffaa, ensin Don Jon (jotenkin vähän muovinen) ja sitten Blue Valentine (synkkä! mitä ihmettä).

Mulla ei ole ollut tällaisia yksinäisiä lauantai-iltoja ilmeisesti liikaa viime aikoina, koska just nyt tämä oli todella paikallaan. Ei ole edes ollut intoa askarrella, olin varannut tänne tarvikkeet yhteen toteutettavien listalla olevaan diy-projektiin mutta ei sitten.

Ja huone, tuollainen se nyt on, ovelta päin kuvattuna. Peili lattialla kun sitä ei saa seinille ja jotain tauluja kaipaisin, mutta toisaalta olen kyllästynyt omiini. Ja viherkasveja, jotenkin olen saanut päähäni että viherkasveja tarvitsisin. Kaikkea sitä keksii.

Aamukuvia

Ei ollutkaan hienoja hämäräkuvia nämä vaan pikselimössöä. Tältä uusi koti näytti torstaiaamuna vartin yli kahdeksan. Tavarat purin jo ekana iltana, jotenkin koko viikonlopun remppaamisen ja muuttamisen jäljiltä se purkuosuus meni kätevästi samassa höyryssä. Toistaiseksi uusi kämppä on aiheuttanut ristiriitaisia tunteita, mutta no niitä hyviäkin.

Uuden kämpän kivat:

- tapetti ja lattia! Haaveilen salaa valkoiseksi maalatuista seinistä ja leveistä lattialaudoista, mutta tähän valitsemani vaaleanharmaa tapetti yhdistettynä tuollaiseen keskitummaan laminaattiin on sekin kyllä just nyt todella kiva.

- etäisyys, koulumatkani lyheni puolella. Tuntuu kyllä edelleen kumman pitkältä kun pyöräilee sinne pakkasessa.

- huoneen koko, tää on ehdottomasti suurin huone, jossa olen asunut. Opiskelijasolut ei olleet lähelläkään tätä eikä edes 28,5 neliön yksiö tavallaan tuntunut yhtä suurelta. Sinne huonekalut sai asetella mittanauhan kanssa, tähän ne samat menisi melkein miten päin hyvänsä ja yhdelle seinustalle jäi vielä ihan selkeä tyhjä kohta. Siinä on nyt soittimia ja peili, jota en saa seinälle koska ei ole iskuporakonetta. Tietysti yksiössä kaikki oli omaa, mutta tällei jos pitää asua kämppisten kanssa niin että on lähinnä omassa huoneessaan, on se nyt kuitenkin aika kivaa että huone on näin tilava.


Kummallisiakin juttuja on, kuten vieraat kämppikset! Miten niiden kanssa ollaan, en ymmärrä enää. Olen toteuttanut vanhaa hyväksi havaittua taktiikkaa eli "pysy omissa oloissasi, puhu jos on asiaa". Ja joku rapsahtelee öisin, ehkä patteri tai ikkunankarmit. Seinällä ei ole muuta kuin uutuudenkarheat tapetit enkä millään raaskisi tehdä niihin reikiä, mutta tuntuu jotenkin tyhjältä. Sitä paitsi olen kyllästynyt tauluihini, paitsi siihen yhteen Daliin joka on kulkenut mukana jo Jyväskylästä asti. Kaappitilaa ei oikein ole, keittiötarvikkeita piti tunkea vaatekomeroonkin ja osa kamoista viedä häkkivarastoon, onneksi on kuitenkin se. Uunissa on likaa ja miksi sitä ei ole puhdistettu? Tällaisia pieniä hämmennyksen aiheita tässä on. Mutta ihan jos realistisesti miettii, että johonkin tuntemattomien kämppisten kanssa olin joka tapauksessa päätymässä, kyllä tämä nyt on aika hyvä paikka mulle tällä hetkellä.