Pöllöheijastin ja jouluterveiset

Hyvää myöhästynyttä joulua! Olen viettänyt sitä kaikessa rauhassa kotikotona ja askarrellut esimerkiksi tällaista:

Olin ehtinyt etsiä heijastinkangasta Joensuusta jo pari kertaa ennen kuin tärppäsi: Rantakylän ostoskeskuksesta löytyi kangaskauppa, joka myi tätä viidenkympin metrihintaan. Ostin viisitoista senttiä joululahjakäyttöön ja olin tyytyväinen, vaikka en sitten kerennytkään toteuttaa niitä huikeita joululahjaheijastinsuunnitelmia.

Itselleni tein joulupäivinä tämän vähän vinksahtaneen pöllön suurin piirtein näin:


Pöllöheijastin

Tarvikkeet:
Heijastinkangasta
Pieni tilkku mustaa kangasta
Mustaa ja harmaata villalankaa (itse käytin 7 veljestä)
Virkkuukoukku (minulla kokoa 3)
Vanua
Ompelukone, sakset, nuppineuloja sun muuta

1. Pöllön silmät: Virkkaa mustasta villalangasta 4 ketjusilmukkaa, yhdistä piilosilmukalla. Katkaise lanka. Virkkaa sitten harmaalla villalangalla kaksi kiinteää silmukkaa jokaiseen ensimmäisen kierroksen ketjusilmukkaan. Katkaise lanka, päättele.

2. Leikkaa heijastinkankaasta kaksi samanlaista pöllönpuoliskoa oman maun mukaan. Itse piirsin kaavan ensin paperille, aika lailla suorakulmion jolla oli pienet korvat. Leikkaa myös mustasta kankaasta pöllölle nokka.

3. Ompele pöllönpuoliskot yhteen heijastinpuolet kankaasta vastakkain. Jätä reunaan reilunkokoinen aukko, jotta pystyt kääntämään pöllön. Halutessasi voit tässä vaiheessa tehdä pöllön päälaelle pienen lenkin kiinnitystä varten. Itse sain sen menemään reippaasti vinoon.

4. Käännä pöllö (sisuspuoli ulos, tiedättehän) ja täytä vanulla.

5. Ompele täyttämisen jälkeen pöllöön jäänyt aukko kiinni ja halutessasi tikkaa samalla koko pöllö reunaa pitkin. Itsehän tein tämän osittain siksi, ettei meiltä löytynyt harmaata lankaa enkä millään keksinyt, miten olisin huomaamattomasti saanut sen täyttöaukon ommeltua umpeen. Veikkaisin kyllä, että tikkaaminen saattaa myös pitää pöllöä vähän paremmin muodossaan.

6. Tadaa! Valmis.



Askartelu on ollut varmaan järkevintä mitä nyt joulunaikaan olen saanut tehtyä. Muuten joulu on mennyt perinteisellä meiningillä ja samalla herättänyt kysymyksiä, kuten tyyliblogeja selatessa heräävä kuka ihme pukeutuu jouluna nätisti? Mun jouluasu on ollut rikkinäiset verkkarit ja fleece-takki, mutta onhan se kyllä pakko myöntää, että mekko ja kivasti meikkiä voisi näyttää joulukuvissa vähän mukavammalta. Ehkä ensi jouluna.

Lumitilanne Keski-Suomessa on ollut aika masentava: pari päivää ennen joulua täällä oli vielä vähän lunta siellä täällä, nyt nekin ovat sulaneet. Pääasiassa olen siis pysytellyt sisätiloissa, syönyt suklaata, pelannut tietokoneella, katsonut telkkaria ja lukenut. Harmi kyllä kolme viimeistä ovat aiheuttaneet päänsärkyä eikä suklaatakaan voi syödä jatkuvasti. Joulupäivänä sentään käytiin pilkillä näissä maisemissa:

Mutta kivaahan tämä on. Nyt vielä yksi ilta kotona ja sitten lopetan tämän sohvalla istuskelun ja lähden muutamaksi päiväksi kyläilemään.

Onnellista

En ole mitenkään yltiöpositiivinen ihminen; osaan kyllä surra sekä pieniä että isoja murheita ihan riittävästi ja vähän liikaakin. Uskon positiivisen ajattelun voimaan vain osittain ja väärällä hetkellä sanottu "ajattele positiivisesti" on ehkä maailman huonoin lohdutus.

Tänä syksynä olen kuitenkin ollut niin onnellinen että melkein nolottaa. Onnellisuus ei ole edes löytynyt mistään sisäisestä mielenmaisemasta vaan siitä, että mun ympärillä on asiat nyt vaan jotenkin todella hyvin. Sekä ihmissuhteiden että opiskelun osalta olen nyt just siinä missä haluankin. Haaveilen jutuista mutta mulla ei ole kiire saavuttaa niitä.

Olen myös ehkä joulusta vähän enemmän innoissani kuin monena muuna vuonna. Aika onnellista siis.



P.S. Etsin kirpputorilta kynttilälle lautasta ja löysin tuollaisen oudon esineen joka on vähän liian leveä mukiksi, mutta jos se olisi pieni kulho, miksi siinä olisi kahvat?

Kultaiset korvarenkaat

Piste sille, jolle tuli Kultaisista korvarenkaista tämä biisi mieleen!

Virkkasin telkkaria katsoessa nämä kultaiset korvarenkaat ehkä vartissa vanhasta kultalangasta, jonka olen saanut joskus vuosia sitten joululahjaksi mutta jolle en ollut tainnut tähän mennessä keksiä vielä mitään käyttöä. En ole mikään tajuton kultaisten korujen ystävä, mutta ehkä juuri siksi nämä virkatut kultakorvikset vois olla just mun juttu! Aion kokeilla niitä johonkin puolijuhlavaan juhlaan, saa nähdä miten käy.


Kultaiset korvarenkaat

Tarvikkeet:
kultaista lankaa
virkkuukoukku
korviskoukut
pihdit (jos käytät sellaisia korviskoukkuja, joissa täytyy taivuttaa "lenkki" auki ennen kuin korviksen saa pujotettua sisään)


Virkkaa ensin 12 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ne ympyräksi piilosilmukalla. Virkkaa sitten kolme ketjusilmukkaa, minkä jälkeen virkkaa 15 pylvästä aloitusympyrään. Kun ympyrä on täysi, yhdistä viimeinen pylväs piilosilmukalla ensimmäisen kolmen ketjusilmukan kolmanteen. Päättele langat ja kiinnitä korvis korviskoukkuun.


Mulla oli käytössä kolmosen virkkuukoukku ja kultalankakaan ei ollut ihan ohuimmasta päästä, langasta ja koukusta riippuen silmukkamääriä voi tietysti vaihdella. Ja jos haluaa isomman kolon tuohon keskelle, pitää vain lisätä aloitussilmukoita. Pylväiden määrälläkään ei kai ole muuta väliä kuin että ympyrä tulisi täyteen ja jäisi mahdollisimman symmetrisen pyöreäksi.

Langasta riippuu varmaan sekin, tarvitseeko korviksia kovettaa. Omani tuntuvat toimivan ilmankin, mutta jos lopputulos lerpattaa, koveteaine auttaa. Sitähän saa esimerkiksi askartelukaupasta.

Nyt vain sellaista pientä puolijuhlavaa juhlaa mulle niin nämä pääsevät käyttöön!

Lapaset

Mietin, onko palmikko kaiken kaikkiaan liian naisellinen kuvio miehen lapasiin mutta ei se taida olla.

Mietin myös että kuinka vanha nyt oikeastaan alan olla jos kutsun samanikäistä poikaa mieheksi.

Lapaset on tehty 7 veljeksen tummanharmaasta langasta, ja palmikkokuvio löytyi siitä Novitan muutama vuosi sitten (?) ilmestyneestä sukkalehdestä. Muutama juttu näistä jäi hampaankoloon, esimerkiksi että palmikkokuviota ois sitten kuitenkin ehkä voinut jatkaa ihan tuonne lapasen kärkeen asti ja kaventaa lapaset nauhakavennuksella. Mutta lapasten vastaanottaja on tyytyväinen niin että mitäpä pienistä.

Tämän jälkeen käytän kaiken tahdonvoimani etten askartelisi hetkeen muuta kuin joululahjoja, kohta meinaa nimittäin olla kiire!

Parasta tänään

Tänään ensimmäinen meno kalenterissa oli viideltä. En lähtenyt päivällä minnekään edes syömään, kävin lähikaupassa ja olin kotona. Pesin pyykkiä, siivosin, soitin pianoa ja katsoin telkkaria. Kummallista miten mahtavaa tämä on ollut just siksi, että on maanantai.

Siinä on maailma parvekkeen lasin läpi katsottuna. Mutta miksen istunut parvekkeella silloin alkusyksystä? Nyt on vähän kylmä jo ja ensi keväänä asun jo jossain muualla.

Perjantai-ilta

Tämän illan jutut: kookospallot ja pyykkiä pesevä vieras. Loppuilta taitaa mennä tietokoneella, huomenna on nimittäin marraskuun viimeinen päivä ja mun kirjasta puuttuu vielä 6 000 sanaa.

Siivouspäivä

Olen inspiraatiosiivoja. Nyt on tehnyt mieli siivota koko viikonlopun, mutta ei ole ollut aikaa. Näin sunnuntai-iltanakin ehkä kannattaisi tehdä niitä rästihommia, joita ajatteli tekevänsä viikonlopun aikana paljon enemmän kuin todellisuudessa ehti ja jaksoi, mutta enpä nyt sitten tehnytkään vaan siivosin.

Vähän olen nyt tosi kiireisinä viikkoina soveltanut sellaista ajattelutapaa että "no en tee" tai "no en jaksakaan". Tekemistä olisi enemmän kuin vuorokauden ympäri ja kaikki on omalla tavallaan tärkeää, mutta loppujen lopuksi ehkä huonointa ajankäyttöä on sellainen kaikesta stressaaminen. Niinpä tänään totesin että "en jaksakaan" - vaikka aion kyllä vielä soittaa pianoa huomista pianotuntia varten ja kirjoittaa marraskuuprojektiromaania, jonka kanssa olen jo monta päivää jäljessä.

Teetä ostin lähinnä paketin ulkonäön takia, mulla taitaa olla edelleen Game of Thronesin jäljiltä pieni juttu noihin lohikäärmeisiin.

Sunnuntai

Kuvat viime sunnuntailta, nyt pitäisi miettiä, miten tämän sunnuntain käyttäisi. Eilen pidin vapaata, tänään pitäisi siis tehdä koulujuttuja. Niskassani on myös tällä hetkellä 21 000 sanaa sisältävä romaaninalku, jossa on liikaa lätinää ja liian vähän tapahtumia, tai sopivasti lätinää mutta silti liian vähän tapahtumia. Eilen kirjoitin onneksi ihan urakalla, mutta ei ois kyllä hassumpaa jos tänäänkin kirjoittaisin vaikka pari tuhatta sanaa. Hyvää NaNoWrimoa!

Tylsä marraskuu? Kirjoita kirja

Yritin ottaa kuvitukseksi tähän juttuun kuvaa villasukista mutta nyt ei oikein onnistunut. Mennään siis asialinjalla. Noin neljän tunnin päästä alkaa marraskuu, ja sehän tarkoittaa esimerkiksi tätä:

NaNoWriMo

NaNoWriMo on kansainvälinen haaste/kilpailu, jonka idea on, että osallistujat kirjoittavat marraskuun aikana kirjan. Kirjan vähimmäispituus on 50 000 sanaa, minulla se on tarkoittanut noin 100 A4-kokoista sivua. Palkintoja ei jaeta ja voittajia ovat kaikki, jotka saavat kirjansa kirjoitettua.

Ja miksi sitten pitäisi osallistua - no koska hyvällä tuurilla olet kirjoittanut kuukauden päästä kirjan. Ja koska NaNoWriMossa lasketaan sanoja eikä upeita kielikuvia tai kekseliäitä lauserakenteita, itsekriittinenkin kirjoittaja voi kerran vuodessa pistää ylianalyyttiset aivot naulakkoon ja vain fiilistellä kirjoittamista.


Tätä mun on siis tarkoitus tehdä tulevan kuukauden ajan.

Toiveita

Haaveilen kaikenlaista. Että muuttaisin kaupungista pois maalle, jonnekin sopivasti kauas mutta sopivasti lähelle, keskelle puita ja peltoja ja vettä mutta ei juurikaan toisia taloja, ehkä vanhalle maatilalle, 50-luvun rintamamiestaloon. Tämä on hyvin tarkkaan suunniteltu haave: pitäisi olla puunväriset lautalattiat, talo ulkoa luonnonvalkoinen/vaaleanharmaa ja katto viininpunainen, kellarissa tai piharakennuksessa studio ja treenikämppä. Tietysti tämä on tällä hetkellä myös kaikin puolin epäajankohtainen haave. Opinnot on vasta alkaneet ja jos kuvittelen että elämää näkisi eteenpäin, ainakin seuraavat viisi vuotta asustaisin vielä kaupungissa.

Mutta että jospa joskus. Olen hetkellisesti vakuuttunut että olen pohjimmiltani maalaistyttö. Kaupungit on mulle vähän liian ahtaita.

Haaveilen myös siitä, että alkaisin taas käydä tallilla. Se haave olisi tietysti myös toteutettavissa - vaatii vain vähän rahaa ja vähän aikaa, ja molempia kyllä on jos asia on niin tärkeä, että jaksaa järkkäillä.

Sitten on myös sellainen ajankohtainen kysymys kuin että kuinka säilyä onnellisena. Vastaus olisi ehkä että ei ainakaan kyselemällä, kuinka säilyä onnellisena. Onnellisuus on niin abstrakti asia, jos siihen yrittää tarrautua molemmin käsin, se on jo kadonnut. Mutta pieniin hyviin asioihin voi kyllä tarttua, niin kuin siihen että vaikka maatalo on kaukana, mun lähiössä on kuitenkin puita ja koulumatka kulkee joen rantaa pitkin. Kauheeta optimistista propagandaa tämä kyllä on, olen vaivihkaa päätynyt kaikin puolin mainioon ja minulle sopivaan elämäntilanteeseen ja nyt suollan tällaista nettiin, huh huh!



Kuvan piti oikeastaan esitellä lähinnä pipoa. Se on tämän syysloman aikaansaannos ja siltä kantilta harvinainen, että se on vasta toinen (!) tekemäni pipo, johon olen tehnyt myös vuoren. Vuori on tehty tämän ohjeen avulla. Olen huolimaton ja sähläävä ompelija, mutta siihen nähden vuoren ompeleminen on tuntunut melko helpolta ja vaivan arvoiselta. Suosittelen kaikille, joiden korvia paleltaa.

Aamuviideltä

Nämä kuvat on kesältä 2012, kun olin töissä pikaruokaravintolassa ja satunnaisten viikonloppuyövuorojen jälkeen pääsin kotiin siinä joskus viiden jälkeen, puoli kuuden maissa. Aurinko paistoi ja koko maailma tuntui omalta.

Ja seepraverhotkin oli käytössä.

Kotona

Tällaiset ostin! Hait on olleet ostoslistalla jo pitkään, mutta olen lykännyt hankintaa monestakin syystä - lähinnä siksi, että onhan mulla jo yhdet hyvät ja täysin toimivat Nokian peruskumpparit, joita en käytä kaupunkioloissa ihan pelkästään siitä syystä, että ne jalassa olo on lähinnä kuin ois menossa metsään tai tallille. Nyt sitten ostin ulkonäkösyistä eli silkasta turhamaisuudesta tällaiset sympaattiset ja kauan kaivatut, lievästi ylihintaiset Hait, jollaiset on kaikilla muillakin.

Syyslomaa olen viettänyt kotona, niin kuin kuvastakin näkyy. Aktiviteetteja on ollut lähinnä neulominen, virkkaaminen, telkkarin katseleminen, syöminen, sukulaisten tapaaminen ja lukeminen. Olen ihan tajuttoman laiska kotona käydessäni - oma aikaansaamattomuus hermostuttaa sen verran paljon, että on pakko esimerkiksi askarrella sen sijaan että vain katselisi telkkaria, mutta esimerkiksi koulujuttujen tekeminen tai soittamisen treenaaminen on pyöreästi ilmaistuna mahdotonta. Ihan hyvähän se on että on joku paikka jossa ottaa rennosti, mutta oikeasti pitäisi kyllä myös tehdä yksi levyanalyysi. Ja sellaista. Ensi viikolla on kuitenkin taas kiire.

Luin tässä eilen ja tänään Haruki Murakamin uusimman 1Q84, joka osoittautuikin vain teoksen ykkös- ja kakkososaksi. Hyvä puoli on se, ettei tarina loppunutkaan vielä vähän synkeisiin tunnelmiin, ja huono puoli taas se, ettei kolmas eli viimeinen osa ole vielä edes ilmestynyt Suomessa. Nyt pitää siis väliaikaisesti pyristellä eroon Murakamin maailmasta ja tehdä jotain muuta.

Tee se itse: virkatut korvikset

Nyt mulla on teille korvisresepti! Yritin oikeastaan tehdä näitä korviksia tältä mainiolta sivulta, mutta virkkausohjeiden lukeminen englanniksi osoittautui liian hankalaksi. Sovelsin siis, ja korviksista tuli vähän erinäköiset mutta ihan toimivat. Nyt koetan kirjoittaa tämän oman, jokseenkin sovelletun versioni ylös ennen kuin silmukkamäärät sun muut taas katoavat päästä.


Virkatut korvikset
Virkkaaminen:

1. Virkkaa 12 ketjusilmukkaa. Yhdistä lenkiksi piilosilmukalla.

2. Virkkaa 5 ketjusilmukkaa. Virkkaa sitten yksi pylväs aloituslenkkiin (niin, että pylväs menee koko lenkin läpi eikä minkään tietyn aloituslenkin silmukan keskeltä) ja sen jälkeen kaksi ketjusilmukkaa. Toista "pylväs, 2 ketjusilmukkaa" -kohtaa vielä kymmenen kertaa ja yhdistä sitten piilosilmukalla ensimmäisen 5 ketjusilmukan 3. silmukkaan.

3. Virkkaa kolme ketjusilmukkaa. Virkkaa sitten koko kolmas kierros niin, että jokaiseen edellisen kierroksen pylväiden väliin virkkaat nyt kolme pylvästä. Lopeta kierros piilosilmukalla.

4. Virkkaa samaan silmukkaan kiinteä silmukka, viisi ketjusilmukkaa ja vielä toinen kiinteä silmukka - näin viidestä ketjusilmukasta muodostuu pieni "nyppy". Virkkaa sitten kaksi piilosilmukkaa seuraaviin kahteen silmukkaan. Toista näitä kahta vaihetta (kiinteä silmukka, 5 ketjusilmukkaa, kiinteä silmukka samaan ja kaksi piilosilmukkaa kahteen seuraavaan silmukkaan) siihen saakka, että olet mennyt koko kierroksen läpi.

Viimeistely:

Koveta korvikset koveteaineella, sellaista löytyy esimerkiksi askartelukaupasta. Itse olen asettanut korvikset tuorekelmun päälle ja levittänyt koveteainetta pienellä siveltimellä - yhdelle puolelle kerrallaan, ja sitten antanut aineen kuivua muutaman tunnin, ennen kuin olen kääntänyt korvikset ja kovettanut toisenkin puolen. Kuivumisaika löytynee koveteainepullon kyljestä.

Myös korviskoukkuja pitäisi löytyä askartelukaupasta. Kiinnityksen voi hoitaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Minulle on sattunut korviskoukkuja, joiden alareunassa on ollut pieni "lenkki", jonka on voinut sitten vääntää kärkipihdeillä varovasti vähän auki, jotta korviksen saa pujotettua sinne väliin. Sitten vain lenkki kärkipihdeillä kiinni ja korvikset korviin!

P.S. Ei nämä ihan kauhean hyvinkäyttäytyviä korviksia ole olleet, sakarat meinaavat taipua sisälle päin niin kuin kuvastakin näkyy. Kovetusainekaan ei ole käyttäytynyt ihan niin kuin halusin. Ja nyt kun parin viikon päästä palasin tuohon ylös kirjoittamaani "ohjeeseen" niin eihän sitä ihan hirveän selkeästi oltu sanailtu. Mutta näillä nyt mennään.

Syyslomalla

Enpäs ollutkaan yksin kotona vaan kaksin Kolilla.

Näin 23 vuoden kypsässä iässä alan jo oppia joitakin juttuja, kuten että luonnon läheisyys ei olekaan itsestäänselvyys ja retkeily kyllä sattuu jalkoihin mutta on myös tosi kivaa. Voihan tämä olla myös ohimenevä vaihe, mutta neljän vuoden kaupungissa asumisen jälkeen olen kyllä ruvennut kaipaamaan takaisin maaseudulle. Vettä pitää olla ympärillä, naapureita ei mielellään tarvitsisi edes näkyä ja puissa on taikavoimia, niiden lähettyvillä tulee melkein automaattisesti parempi fiilis. Olen tällä hetkellä noin neljän ja puolen vuoden päässä valmistumisesta, joten pois kaupungista muuttaminen ei kyllä tule kyseeseen. Mutta osaanpahan arvostaa mökkiviikonloppuja ja sitä, että vaikka lähiöstä on vähän enemmän matkaa koululle, ainakin koulumatkalla on paljon puita.

Palmikkosukat taitavat olla viime syksyltä ja kivat ovatkin.

Villasukat

Villasukat on yksi niitä juttuja joita ois niin kiva tehdä, mutta kun niitä on jo ihan riittävästi! Nämä menivät onneksi lahjaksi, ja villasukkien vastaanottaja pääsi myös osallistumaan suunnitteluun. Värit on kuvassa vähän vinksallaan, oranssi on 7 veljeksen tämän syksyn värikartan ruosteenoranssia ja itse olen aika tohkeissani tuosta väristä, sitä pitää vielä yhdistellä johonkin muuhunkin juttuun. Myös kirjoneule tuntui toimivan villasukissa ihan hyvin, tosin näitä piti aika lailla venytellä ennen kuin ne sopivat kivasti omistajansa jalkoihin.

Matto lattialla

Yksiö on vaihtunut kämppisasumiseen, 28,5 neliötä melkein kuuteenkymmeneen ja sininen muovimatto laminaattiin. Uusi koti tuntuu yhtä paljon kodilta kuin vanhakin tuntui ja uusi kaupunki hyvällä tavalla vieraalta. Ja jes, vihdoinkin itse tehty, vähän jo kärsinyt ja harmaita hiuksia aiheuttanut matto on päässyt kivalle lattialle!

Korvisperhe

Helppoa ja mukavaa!

Kukkia kesäteatterilta

Parhain kesätyöpaikka tähän mennessä eli harrastelijakesäteatteri lahjoitti viimeisen esityksen kunniaksi ilahtuneelle muusikolle ihan oikean kukkakimpun! Kuvittelen etten ole kukkaihminen, mutta silti tällaiset satunnaiset yllättävät lahjakukat tuntuvat aina jotenkin ihan erityisen kivoilta.

Interrail, eli miksi kannattaa mieluummin lähteä Kolille

Ateena, Kreikka

Koli, Suomi


No, rehellisyyden nimissä kesän 2010 interrail oli iso juttu ja mahtava reissu, jonka jälkeen olen jämähtänyt kotiin, niin että viime aikoina ajoittain nousevaa reilikuumetta on pitänyt taltuttaa lähinnä vanhojen kuvien katsomisella sekä toisten reilijuttujen seuraamisella. Mutta kotimaan matkailussa on myös puolensa, esimerkiksi edullisuus, helppous ja koti-ikävän puute. Ja mahtavat maisemat, niin kuin nyt vaikka tuolla Kolilla.

Mutta mikä olisi Pohjois-Savossa asuvalle naiselle sopiva kotimaan matkakohde, kun tavoitteena on päästä meren rannalle? Alan kallistua Oulun puoleen, se on minulle ihan tuntematon paikka ja huhujen mukaan ihan sympaattinen, sekä meren lähellä eli täyttää kaikki vaatimukset. Ja sitä paitsi lähin merenranta Kuopiosta katsottuna taitaa tosiaan löytyä Pohjois-Pohjanmaalta.

Tämäkin kuva on otettu Kreikasta. Ja jos ihan totta puhutaan, olin aivan liekeissä (henkisesti ja fyysisesti kolmenkymmenen asteen helteessä) Akropoliin kukkulasta.

Virkatut korvikset

Siis miten vaikeaa voi olla ottaa kutakuinkin realistinen kuva korviksista! Itse korviksiin olen kuitenkin varsin tyytyväinen, korvisten virkkaaminen oli ollut ajatuksena jo pari kuukautta yksien ihanien lahjakorvisten myötä ja nyt sitten kaiken jahkailun jälkeen kävi ilmi että eipä se kovin vaikeaa tai työlästä olekaan. En ole virkkausihme mutta tämän pitsiliinan ohjeen alkua mukailemalla sain kuitenkin kehitettyä pari itselleni sopivaa korvismallia. Kovetusaineena käytin askartelukaupasta ostettua Powertex-nimistä, liimalta haisevaa ainetta, jota levitin korvisten päälle pensselillä. Oikea määrä kovetusainetta on ehkä vielä vähän hakusassa, ensimmäisistä kokeiluista kun tuli hieman turhan joustavia. Toisaalta pienemmissä korviksissa pieni joustavuus ei taida suuremmin haitatakaan, isompiin laitoin vielä toisen erän kovetusainetta ja nyt odottelen tuloksia.


Seuraavaksi pitää käydä etsiskelemässä äidin kätköistä muun värisiä hylättyjä virkkuulankoja ja koittaa etsiskellä jotain vähän erilaista ohjetta. Vaikka taas niitä pitsiliinojen keskikohtia. Myös villasukkia tekisi mieli tehdä, 7 veljeksen uusissa väreissä on ainakin yksi jonka haluaisi kotiuttaa. Ihan niin kuin tarvitsisin lisää villasukkia.

Viimeisiä kotikuvia

Syyskuun alussa vaihtuu, koti, kaupunki ja asumismuotokin muuttuu yksiöstä kimppakämpäksi. Vielä en ole ruvennut pakkaamaan tätä yksiötäni pahvilaatikoihin, mutta kai siihenkin pitäisi kohta ryhtyä.

Kuvissa näkyy myös askarteluja: ensimmäisessä virkattuja koreja lipaston päällä (ja itse pintakäsitelty lipasto, joka aiheuttaa päänvaivaa kun siitä ei halua luopua, mutta ei se enää oikein toimikaan). Alemmissa kuvissa näkyy ainakin keväällä rakenneltu unisieppari ja trikookuteesta virkattu pyöreä matto sekä vilaus toisesta.

Kesänviettoa, eli kahdet lapaset

Sain kahdet lapaset valmiiksi - kummallista tekemistä helleaallon aikana, mutta pitkästä aikaa oli kiva neuloa. Ja ihan oikeasti tarvitsen uusia lapasia (joskus kolmen kuukauden päästä ehkä).

Harmaa-vihreät lapaset on tehty Novitan Huopasesta, äidiltä löytyneistä langanjämistä jotka punnitsin keittiövaa'alla ja päättelin, että kyllä niiden yksiin lapasiin pitäisi riittää. Jännitys säilyi loppuun asti mutta riittivät. Käytin yksiväristen huovutettujen lapasten ohjetta, joka löytyi äidin arkistoista (aika samanlainen löytyy esimerkiksi Novitan sivuilta), kirjoneuleen sovelsin omasta päästä ja yritin tehdä sen liioitellun löysästi, jottei se kiristyisi ihan selkeästi tiukemmaksi kuin muut osat lapasesta. Vähän tiukempi siitä silti tuli, mutta ei se taida käyttöä haitata, vähän epämääräiset tumputhan nuo sitä paitsi ovat muutenkin. Huovuttaminen oli jännittävää, pesukoneen käynnistysvaiheessa tuntui että mitäköhän tästä nyt tulee. Mutta ihan hyvä tuli, ei mitään kummallisia katastrofeja, kirjoneulekuvio ei kyllä ehkä ihan hirveän edukseen ollut enää huovuttamisen jälkeen mutta näyttää silti omaan silmään vähän hauskemmalta kuin ihan yksivärinen.

Harmaa-punaiset lapaset ovat 7 veljestä, punainen on tummaa punaista jota myytiin joitain vuosia sitten ja jota olen vähän hamstrannut ja säästellyt, koska se nykyisissä värikartoissa oleva kirkkaanpunainen ei miellytä läheskään yhtä paljon. Tuota vähän beigeen taittavaa harmaata oli jäänyt villasukista ja muista projekteista pari epämääräistä möykkyä, mutta onnellisesti ne möykyt juuri riittivät näihin lapasiin! Näissä harmittaa jonkin verran tuo että nuo ohuemmat kuviot ovat silmukoiden koon vaihtelun takia aika epämääräisiä, olisi pitänyt tehdä pelkästään noita paksumpia kuvioita. Tein työn Novitan sivuilta löytyvällä peruslapasten ohjeella mutta miesten kokoon, ja heti kirjoneuleen jälkeen kavensin työstä pois neljä silmukkaa, jotta se ei olisi silminnähden leventynyt tuossa sormien kohdalla.

Että tällaista kesäpuuhaa! Nyt olen koettanut virkata korviksia telkkaria katsoessa, se tuntuu vähän kesäisemmältä. Ja jos kesällä vapaalla ollessa ei saa tehdä mitä huvittaa, vaikka neuloa lapasia joista ei hirvittävästi kesänviettopisteitä ropise, niin milloinkahan sitten!

Viekää minut pois lähiöstä, eli kesäfiilistelyä

Syy on varmaan kesässä, mutta parina viime kuukautena en ois millään jaksanut asustella kaupungissa. Tosin lyhyillä etäisyyksillä (esim. koulu 300m) varustetulla nykyisellä asunnollanikin on joitakin etuja, esimerkiksi:


- jos huoltoasema (auki 24/7) on alle viidenkymmenen metrin päässä, se on selkeesti MUN huoltoasema, ja saan mennä sinne ihan missä asussa haluan, esimerkiksi kotiverkkareissa jossa on kummallisia tahroja.

Tee se itse: kangaskassin painatus

Väsäsin askartelukaupasta ostettuun kangaskassiin (1,5e) painatuksen kangasväreillä. Se ei ollut lainkaan vaikeaa, ja näin se tapahtui:

1. Piirrä kuva.

Tietysti kivan kuvan voi myös esimerkiksi etsiä netistä. Jos painaessa haluaa käyttää vain yhtä väriä, netistä löytynyt kuvakin kannattaa muokata jollakin kuvankäsittelyohjelmalla mustavalkoiseksi. Sillä tavalla siitä on helpompi tehdä sabluuna. Kontrastin ja valoisuuden kanssa säätäminen kannattaa, niitä tasapainottelemalla saa alkuperäisen kuvan soveltumaan mahdollisimman hyvin sabluunan pohjaksi.

Itse siis leikittelin ruutupaperilla ja kolmioidealla, ei vaatinut erityisiä kuvataiteellisia lahjoja.

2. Leikkaa sabluuna.

Itse käytän sabluunoiden pohjana vanhoja piirtoheitinkalvoja. Leikkaaminen tapahtuu askarteluliikkeestä ostetulla askarteluveitsellä (muistaakseni 3-4e). Teippaan kuvan kalvon alapuolelle ja sitten vain leikkaan pois ne kohdat, joiden haluan tulevan värillisiksi lopullisessa painatuksessa. Ennen kuin painaminen ja sabluunoiden teko kävivät tutuksi, minulla oli tapana piirtää ensin vesiliukoisella tussilla sabluunaideani kalvolle ja sitten vasta leikata, sillä tavalla pystyi suunnittelemaan esimerkiksi sen, miten sabluuna pysyy kasassa.

3. Kiinnitä sabluuna kangaskassiin esimerkiksi teipillä ja tuputtele kankaanpainoväri sabluunan läpi kankaalle.
Kangaskassin sisälle kannattaa laittaa esimerkiksi jämäkkä pahvinpalanen, muuten väri menee suoraan läpi ja kuvio löytyy myös kangaskassin toiselta puolelta, haaleampana vain. "Tuputtimia" voi tehdä esimerkiksi vanhasta patjasta - leikellään suorakulmion muotoinen pala patjaa tai esimerkiksi pesusientä, ja kiristetään se keskeltä tiukaksi maalarinteipillä, ikään kuin pulleaksi tiimalasiksi. Kankaanpainovärejä löytyy esimerkiksi askarteluliikkeestä, Tiimarissakin on joskus ollut. Itse tykkään käyttää EMO-merkkisiä värejä. Jos haluaa painaa tummille kankaille, kannattaa hankkia peittovärejä.

4. Ja tadaa, tässä valmis kangaskassi! Painatus silitetään (sabluunan irrottamisen jälkeen toki) suhteellisen kuumalla silitysraudalla kiinni kankaaseen niin, että painatuksen ja silitysraudan välissä on jokin ohut kangas, esimerkiksi palanen lakanaa. Silitysrauta kannattaa pitää niin kuumana kuin kangas sallii, ja silittämisen kuuluisi kai kestää noin 3-5 minuuttia. Silitysohje kannattaa joka tapauksessa tsekata vielä väripurkin kyljestä.

Painatuksiahan voi toki tehdä vaikka mihin, esimerkiksi tyynyliinoihin tai T-paitoihin. Monivärisiä painatuksia tehdään esimerkiksi tekemällä eri väreille omat sabluunat ja tuputtelemalla värit sitten vuorotellen painettavalle kankaalle. Astetta kovemmat harrastajat käyttävät seulaa, minä olen tuputellut. Pieleen menneitä kohtia voi vähän korjailla vaikkapa hammastikulla, jota dippaa väriin.

Yksin kotona

Sitä huomaa että sosiaalinen elämä on päässyt pikkuisen rapistumaan, kun heinäkuinen lauantai-ilta kuluu näissä puuhissa: