En ole mitenkään yltiöpositiivinen ihminen; osaan kyllä surra sekä pieniä että isoja murheita ihan riittävästi ja vähän liikaakin. Uskon positiivisen ajattelun voimaan vain osittain ja väärällä hetkellä sanottu "ajattele positiivisesti" on ehkä maailman huonoin lohdutus.
Tänä syksynä olen kuitenkin ollut niin onnellinen että melkein nolottaa. Onnellisuus ei ole edes löytynyt mistään sisäisestä mielenmaisemasta vaan siitä, että mun ympärillä on asiat nyt vaan jotenkin todella hyvin. Sekä ihmissuhteiden että opiskelun osalta olen nyt just siinä missä haluankin. Haaveilen jutuista mutta mulla ei ole kiire saavuttaa niitä.
Olen myös ehkä joulusta vähän enemmän innoissani kuin monena muuna vuonna. Aika onnellista siis.
P.S. Etsin kirpputorilta kynttilälle lautasta ja löysin tuollaisen oudon esineen joka on vähän liian leveä mukiksi, mutta jos se olisi pieni kulho, miksi siinä olisi kahvat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti