Koulumatka

Mun koulumatka on ollut viimeiset viisi kuukautta aika pitkä (noin kolme ja puoli kilometriä, huh sentään), mutta sitäkin kivempi. Vähän matkaa kivaa omakotitaloaluetta ja sitten loppureissu joen reunaa. Jotenkin on kyllä hyvin luksusta kun koulu on saaressa ja koulumatka joen rannalla, ja joka päivä näkee (ja kuulee) avointa vettä.

Tämänpäiväinen on ehkä viimeinen pyöräreissu tästä osoitteesta. Sen kunniaksi koulumatkaltani kuva, joka on otettu kännykällä eikä ihan eilen.

Pienesti sekaisin

En ole koskaan ollut sellainen tyttö, joka pitää huoneensa aina järjestyksessä. Lapsena en ymmärtänyt, miksi ihmeessä se muka oli niin tärkeää. Nykyäänkään en aina laita tavaroita takaisin paikoilleen ja usein on muutakin tekemistä kuin järjestellä kämppää, varsinkin sitä omaa huonetta jossa asuu ihan itse ja yksin. Minusta koti saa aina välillä olla pienesti sekaisin ja se on ihan hyvä.

Viime aikoina musta on kuitenkin salakavalasti tullut vähän siistimpi ihminen. Yksiössä asuessani huomasin, että joskus on ihan parasta siivota raivoisasti, yleensä silloin, kun olisi ollut tärkeämpää ja kiireellisempääkin tekemistä. Nyt taas viime aikoina tässä kodissa olen välillä jopa tuskastunut asioiden sotkuisuuteen ja tarttunut imuriin toisen kerran saman viikon aikana ihan vaan koska keittiön lattialla on täysin vaarattomia leivänmuruja.

Syytän tästä odottamattomasta kehityksestä vähän blogimaailmaa. Kun käyttää vapaa-aikaansa katselemalla toisten tavallisten ihmisten siistejä koteja, alkaa tuntua, että haluaisi itsekin elää sellaisessa ympäristössä - tai no ei välttämättä sisustuksellisesti ihan sellaisessa, mutta ainakin kodissa, josta vois ottaa vaikka kuvan ja pistää nettiin. Ei tämä nyt ehkä kuitenkaan ihan kauhean huono suunta ole, äiti ainakin ois tyytyväinen.

Oma identiteetti on kuitenkin vähän vaarassa. En taida olla enää rennosti huolimaton, minähän olen jopa melko siisti. Ainakin parhaimpina päivinäni, tai silloin kun ei ole liikaa muuta stressiä. Joku roti se on sentään siivoamisellakin.

Kuvat on otettu joskus marraskuussa eivätkä ne liity tapaukseen. Tällä hetkellä täällä on mustia jätesäkkejä täynnä kenkiä ja takkeja ja pahvilaatikoita täynnä astioita ja leivontatarvikkeita. Ja matot on pakattu jo pois. Enää pari yötä ja sitten uusi kämppä, huh sentään.

Muuttofiilis

Hämärät kuvat lauantailta: seuralainen nukkui vielä, meikä kuvasi yöpaidassa sotkuista huonetta vähän liian lyhyellä valotusajalla. Yleensä kotikuvia varten yrittää saada kaikki ylimääräiset tavarat pois kuvista, nyt muutto alkaa olla niin lähellä että järjestely tuntuu vähän turhalta, ja hämärä valo antaa ehkä vähän anteeksi sitä, että kaikkialla on vähän sellaisiakin juttuja, jotka nyt ihan varsinaisesti eivät kuulu just siihen kohtaan. Esimerkiksi uudet ihanat talvikengät, joita olin metsästänyt laiskasti jo melkein pari vuotta (riittävän isoja jotta niihin mahtuu villasukat tai riittävän lämpimiä jottei tarvitse kovillakaan pakkasilla, ehdottomasti nahkaisia ja kaikin puolin ihania ja omaan jalkaan sopivia, koska nahkaisena ne maksaisivat hunajaa). Näihin piti sijoittaa satanen, vaikka olivat kolmenkymmenen prosentin alennuksessa, mutta kannatti kyllä. Harva shoppailuasia päihittää huolella harkitun, kaivatun ja nappiin osuneen nahkakenkäostoksen.


Viikon päästä olen jo uudessa kämpässä, tähän jää mainio ystäväkämppis, kivat maisemat ikkunoista ja lähiö, jonka ainoa vika on etäisyys keskustasta. Uusi kämppä on puolet lähempänä koulua, mutta silti olo on vähän haikea. Nämä aamukuvat taitavat jäädä viimeisiksi tästä osoitteesta.

Viime hetken jouluvalot

Kannatti!

Ja vaikka päivä ennen loppiaista on vähän myöhäinen aika laittaa jouluvalot, luulen että nämä saa kyllä olla seinällä vähän pidempäänkin. Sen verran kun niitä jaksaa katsella. Olen kaivannut jonkinlaista tunnelmavaloa ja kun Anttilan lamppuvalikoima ei ole oikein kolahtanut, ehkä tää on ihan hyvä ratkaisu.

Vuoden 2013 DIY-suosikit

En tee uutena vuotena lupauksia mutta menneen vuoden kivoimpia DIY-juttuja voin kyllä esitellä!

Virkattu matto oli ainakin vuoden painavin projekti... Innostuin vuoden alussa tästä trikookuteen virkkaamisesta ja virkkasin ensin pari pienempää mattoa samalla tyylillä. Olin ajatellut, että tällaiseen isoon kuluisi ihan liikaa kudetta ja siitä tulisi siis aivan järkyttävän kallis, mutta hamstrasin kuitenkin puolivahingossa niitä kuteita aina silloin tällöin lisää ja lisää ja pakkohan ne oli johonkin käyttää. Matolle on sattunut jo yksi pieni kahvionnettomuus ja käytännöllisyydestä se ei kyllä saa hirveästi pisteitä, mutta on se silti ehkä menneen vuoden suosikkikäsityöni.

Palmikkopipo syntyi jahkailun ja pohdiskelujen jälkeen viime talvena, kun kaipasin jonkinmoista vaihtelua pipoihini. Pipo on neulottu akryylilangasta ja tein siihen myös fleece-vuoren näillä ohjeilla. Korvaläpät eivät aina pysy ruodussa mutta muuten pipo on toiminut käytössä mainiosti.

Korviksia virkkasin parilla muullakin idealla kuin tällä, mutta ehkä tämä ensimmäinen kuitenkin oli se kaikista kivoin. Mukailin vanhaa pitsiliinan ohjetta muutaman ensimmäisen kierroksen ajan ja sovelsin sitä muutamaan suuntaan, ja sain aikaan ihan kelpo korviksia. Lankana käytin äidin vanhaa kalalankaa, mutta myöhemmin kokeilin myös kolminkertaisella ompelulangalla virkkaamista. Kovetusaineen hain askartelukaupasta.

 

Mulla oli jonkinlainen unisiepparikausi tuossa viime keväänä - istuin tietokoneella katsomassa Heartlandia ja askartelin näitä. Ehkä seuraavaan kämppään voisi taas askarrella sellaisen vähän isomman unisiepparin.

Mattojen lisäksi tein trikookuteesta myös näitä virkattuja koreja. Korit ovat osoittautuneet oikein käytännöllisiksi, ne oleilevat nykyään kirjahyllylläni ja keräävät pinnit, meikit ja korut. Ohjeita katsoin itse ainakin täältä mutta myös Novitan sivuilta näyttäisi nyt löytyvän mielenkiintoinen korien ohje!



Siinä oli ehkä tämän vuoden lempparit! LIsäksi neuloin ainakin kolmet lapaset, yhdet villasukat, neljä pipoa ja yhden pannan, joista suurin osa on vilahtanut täälläkin. Askartelin korviksia kutistemuovista, höyhenistä ja helmistä ja kokeilin värillistä kontaktimuovia keittiön laattojen koristeluun. Kankaanpainantaakin harrastin ainakin muutaman joululahjan ja yhden oman kangaskassin verran.

Ensi vuodellekin mulla on jo suunnitelmia, päällimmäisenä narupallot, joita kuvittelen ripustavani jouluvalosarjaan jo tässä ihan lähiviikkoina. Myös heijastinkokeiluja aion vielä tehdä, ja virkata ainakin yhden pehmohevosen!

Joululahja #2

Mulla oli vielä pari joululahjaa teille esiteltäväksi, paras ehkä hoitaa se pois alta näin vielä ennen loppiaista!

Lettipanta oli kokeilu: neuloin kolme suikaletta helmineuletta, ehkä kymmenen senttiä leveää ja pituudeltaan ehkä kymmenen senttiä tai viisitoista senttiä pitempi kuin päänympärys. Ompelin suikaleet villalangalla kiinni vähän lomittain, letitin ja yhdistin pannaksi. Tuurilla tästä tuli oikean mittainen, jään odottamaan uutisia siitä, miten se käyttäytyy tositilanteessa.

Heijastin puolestaan on ihan vaan vanulla täytetty sydän, jota tehdessä muistin kyllä taas, miksen pidä ompelemisesta.

Peruspipoja

Mun oli tarkoitus tätä tehdessä katsella vähän kelloa ja selvittää, kauanko aikaa menee peruspipon neulomiseen, mutta tietenkään en muistanut. Tein pipon pikkuveljelle ja veli myös hoiti suunnittelupuolen, itse olin tällä kertaa lähinnä tekninen toteuttaja. Koska näitä peruspipoja on kuitenkin näkynyt täällä jo muutama, lätkäisen tähän vielä jonkinnäköisen ohjeen.

Pipo 7 veljestä -langasta kolmosen puikoilla, miehelle
1. Luo 132 silmukkaa.

2. Ryhdy neulomaan joustinneuletta (2 oikein, 2 nurin) ja jaa silmukat samalla neljälle puikolle. Joka toiselle puikolle tulee 32 silmukkaa ja joka toiselle 34 silmukkaa.

3. Neulo joustinneuletta ja tee mahdollisia raitoja makusi mukaan.

4. Kun pipo alkaa päähän sovitettuna lähestyä päälakea, aloita kavennukset. Oikea kohta aloittaa kavennukset taitaa löytyä vain kokeilemalla, mutta kannattaa kuitenkin huomioida, että ainakin tällä minun systeemilläni tekemällä kavennukset kaventavat pipoa ehkä yllättävänkin nopeasti.

5. Tee kavennukset (neulo kaksi silmukkaa yhteen) jokaisella puikolla kahdesti: puikon alussa ja puikon keskellä. Myös kavennuksien aikana jatketaan samaa joustinneuletta kuin siihenkin saakka. Kun kavennuksen kohdalla osuu esimerkiksi vasemmalta katsottuna nurja ja oikea silmukka, tehdään kaventava silmukka nurjana silmukkana. Kun kavennuksen kohdalle osuu vasemmalta katsottuna oikea ja nurja silmukka, tehdään kaventava silmukka oikeana silmukkana.

6. Kun työssä on jäljellä 12 silmukkaa, vedä lanka jäljellä olevien silmukoiden läpi ja kiristä mahdollisimman hyvin kiinni. Päättele langat.


Silmukkamäärät sun muut riippuvat tietysti käsialasta. Minun löysähkölle käsialalleni tuo 132 silmukkaa on ollut ihan hyvä kolmosen puikoilla, siitä on tullut sen verran rento miehen pipo, että tarvittaessa pipoon pystyy varmaan helposti lisäämään vuorenkin. Toisaalta ilman vuorta vähempikin määrä silmukoita olisi varmaan riittänyt, pipo kuitenkin vähän venyy ja löystyy käytössä.

Harmaa pipo puolestaan meni joululahjaksi, samalla systeemillä on tehty sekin. Tuleville päiville mulla on vielä muita neulomistavoitteita ja ehkä joku muukin askarteluhaave. Ja menneen vuoden käsitöitäkin tekisi mieli muistella.

Joululahja #1

Hyvää uutta vuotta! Koska kaikki joululahjat on luultavasti jo avattu, voin tällei hissukseen esitellä muutaman lahja-askartelun tältä vuodelta.

Merihevoskangaskassi on joululahja kämppikselle, joka oli nähnyt omat aiemmat merihevossabluunalla tehdyt juttuni ja esitti tarkat toivomukset kangaskassin lookista. Vähän vinkkejä kangaskassin tai minkä tahansa muun painamiseen löytyy jo viime kesältä.