Viime aikoina musta on kuitenkin salakavalasti tullut vähän siistimpi ihminen. Yksiössä asuessani huomasin, että joskus on ihan parasta siivota raivoisasti, yleensä silloin, kun olisi ollut tärkeämpää ja kiireellisempääkin tekemistä. Nyt taas viime aikoina tässä kodissa olen välillä jopa tuskastunut asioiden sotkuisuuteen ja tarttunut imuriin toisen kerran saman viikon aikana ihan vaan koska keittiön lattialla on täysin vaarattomia leivänmuruja.
Syytän tästä odottamattomasta kehityksestä vähän blogimaailmaa. Kun käyttää vapaa-aikaansa katselemalla toisten tavallisten ihmisten siistejä koteja, alkaa tuntua, että haluaisi itsekin elää sellaisessa ympäristössä - tai no ei välttämättä sisustuksellisesti ihan sellaisessa, mutta ainakin kodissa, josta vois ottaa vaikka kuvan ja pistää nettiin. Ei tämä nyt ehkä kuitenkaan ihan kauhean huono suunta ole, äiti ainakin ois tyytyväinen.
Oma identiteetti on kuitenkin vähän vaarassa. En taida olla enää rennosti huolimaton, minähän olen jopa melko siisti. Ainakin parhaimpina päivinäni, tai silloin kun ei ole liikaa muuta stressiä. Joku roti se on sentään siivoamisellakin.
Kuvat on otettu joskus marraskuussa eivätkä ne liity tapaukseen. Tällä hetkellä täällä on mustia jätesäkkejä täynnä kenkiä ja takkeja ja pahvilaatikoita täynnä astioita ja leivontatarvikkeita. Ja matot on pakattu jo pois. Enää pari yötä ja sitten uusi kämppä, huh sentään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti