Perjantai-ilta

Tämän illan jutut: kookospallot ja pyykkiä pesevä vieras. Loppuilta taitaa mennä tietokoneella, huomenna on nimittäin marraskuun viimeinen päivä ja mun kirjasta puuttuu vielä 6 000 sanaa.

Siivouspäivä

Olen inspiraatiosiivoja. Nyt on tehnyt mieli siivota koko viikonlopun, mutta ei ole ollut aikaa. Näin sunnuntai-iltanakin ehkä kannattaisi tehdä niitä rästihommia, joita ajatteli tekevänsä viikonlopun aikana paljon enemmän kuin todellisuudessa ehti ja jaksoi, mutta enpä nyt sitten tehnytkään vaan siivosin.

Vähän olen nyt tosi kiireisinä viikkoina soveltanut sellaista ajattelutapaa että "no en tee" tai "no en jaksakaan". Tekemistä olisi enemmän kuin vuorokauden ympäri ja kaikki on omalla tavallaan tärkeää, mutta loppujen lopuksi ehkä huonointa ajankäyttöä on sellainen kaikesta stressaaminen. Niinpä tänään totesin että "en jaksakaan" - vaikka aion kyllä vielä soittaa pianoa huomista pianotuntia varten ja kirjoittaa marraskuuprojektiromaania, jonka kanssa olen jo monta päivää jäljessä.

Teetä ostin lähinnä paketin ulkonäön takia, mulla taitaa olla edelleen Game of Thronesin jäljiltä pieni juttu noihin lohikäärmeisiin.

Sunnuntai

Kuvat viime sunnuntailta, nyt pitäisi miettiä, miten tämän sunnuntain käyttäisi. Eilen pidin vapaata, tänään pitäisi siis tehdä koulujuttuja. Niskassani on myös tällä hetkellä 21 000 sanaa sisältävä romaaninalku, jossa on liikaa lätinää ja liian vähän tapahtumia, tai sopivasti lätinää mutta silti liian vähän tapahtumia. Eilen kirjoitin onneksi ihan urakalla, mutta ei ois kyllä hassumpaa jos tänäänkin kirjoittaisin vaikka pari tuhatta sanaa. Hyvää NaNoWrimoa!

Tylsä marraskuu? Kirjoita kirja

Yritin ottaa kuvitukseksi tähän juttuun kuvaa villasukista mutta nyt ei oikein onnistunut. Mennään siis asialinjalla. Noin neljän tunnin päästä alkaa marraskuu, ja sehän tarkoittaa esimerkiksi tätä:

NaNoWriMo

NaNoWriMo on kansainvälinen haaste/kilpailu, jonka idea on, että osallistujat kirjoittavat marraskuun aikana kirjan. Kirjan vähimmäispituus on 50 000 sanaa, minulla se on tarkoittanut noin 100 A4-kokoista sivua. Palkintoja ei jaeta ja voittajia ovat kaikki, jotka saavat kirjansa kirjoitettua.

Ja miksi sitten pitäisi osallistua - no koska hyvällä tuurilla olet kirjoittanut kuukauden päästä kirjan. Ja koska NaNoWriMossa lasketaan sanoja eikä upeita kielikuvia tai kekseliäitä lauserakenteita, itsekriittinenkin kirjoittaja voi kerran vuodessa pistää ylianalyyttiset aivot naulakkoon ja vain fiilistellä kirjoittamista.


Tätä mun on siis tarkoitus tehdä tulevan kuukauden ajan.

Toiveita

Haaveilen kaikenlaista. Että muuttaisin kaupungista pois maalle, jonnekin sopivasti kauas mutta sopivasti lähelle, keskelle puita ja peltoja ja vettä mutta ei juurikaan toisia taloja, ehkä vanhalle maatilalle, 50-luvun rintamamiestaloon. Tämä on hyvin tarkkaan suunniteltu haave: pitäisi olla puunväriset lautalattiat, talo ulkoa luonnonvalkoinen/vaaleanharmaa ja katto viininpunainen, kellarissa tai piharakennuksessa studio ja treenikämppä. Tietysti tämä on tällä hetkellä myös kaikin puolin epäajankohtainen haave. Opinnot on vasta alkaneet ja jos kuvittelen että elämää näkisi eteenpäin, ainakin seuraavat viisi vuotta asustaisin vielä kaupungissa.

Mutta että jospa joskus. Olen hetkellisesti vakuuttunut että olen pohjimmiltani maalaistyttö. Kaupungit on mulle vähän liian ahtaita.

Haaveilen myös siitä, että alkaisin taas käydä tallilla. Se haave olisi tietysti myös toteutettavissa - vaatii vain vähän rahaa ja vähän aikaa, ja molempia kyllä on jos asia on niin tärkeä, että jaksaa järkkäillä.

Sitten on myös sellainen ajankohtainen kysymys kuin että kuinka säilyä onnellisena. Vastaus olisi ehkä että ei ainakaan kyselemällä, kuinka säilyä onnellisena. Onnellisuus on niin abstrakti asia, jos siihen yrittää tarrautua molemmin käsin, se on jo kadonnut. Mutta pieniin hyviin asioihin voi kyllä tarttua, niin kuin siihen että vaikka maatalo on kaukana, mun lähiössä on kuitenkin puita ja koulumatka kulkee joen rantaa pitkin. Kauheeta optimistista propagandaa tämä kyllä on, olen vaivihkaa päätynyt kaikin puolin mainioon ja minulle sopivaan elämäntilanteeseen ja nyt suollan tällaista nettiin, huh huh!



Kuvan piti oikeastaan esitellä lähinnä pipoa. Se on tämän syysloman aikaansaannos ja siltä kantilta harvinainen, että se on vasta toinen (!) tekemäni pipo, johon olen tehnyt myös vuoren. Vuori on tehty tämän ohjeen avulla. Olen huolimaton ja sähläävä ompelija, mutta siihen nähden vuoren ompeleminen on tuntunut melko helpolta ja vaivan arvoiselta. Suosittelen kaikille, joiden korvia paleltaa.

Aamuviideltä

Nämä kuvat on kesältä 2012, kun olin töissä pikaruokaravintolassa ja satunnaisten viikonloppuyövuorojen jälkeen pääsin kotiin siinä joskus viiden jälkeen, puoli kuuden maissa. Aurinko paistoi ja koko maailma tuntui omalta.

Ja seepraverhotkin oli käytössä.

Kotona

Tällaiset ostin! Hait on olleet ostoslistalla jo pitkään, mutta olen lykännyt hankintaa monestakin syystä - lähinnä siksi, että onhan mulla jo yhdet hyvät ja täysin toimivat Nokian peruskumpparit, joita en käytä kaupunkioloissa ihan pelkästään siitä syystä, että ne jalassa olo on lähinnä kuin ois menossa metsään tai tallille. Nyt sitten ostin ulkonäkösyistä eli silkasta turhamaisuudesta tällaiset sympaattiset ja kauan kaivatut, lievästi ylihintaiset Hait, jollaiset on kaikilla muillakin.

Syyslomaa olen viettänyt kotona, niin kuin kuvastakin näkyy. Aktiviteetteja on ollut lähinnä neulominen, virkkaaminen, telkkarin katseleminen, syöminen, sukulaisten tapaaminen ja lukeminen. Olen ihan tajuttoman laiska kotona käydessäni - oma aikaansaamattomuus hermostuttaa sen verran paljon, että on pakko esimerkiksi askarrella sen sijaan että vain katselisi telkkaria, mutta esimerkiksi koulujuttujen tekeminen tai soittamisen treenaaminen on pyöreästi ilmaistuna mahdotonta. Ihan hyvähän se on että on joku paikka jossa ottaa rennosti, mutta oikeasti pitäisi kyllä myös tehdä yksi levyanalyysi. Ja sellaista. Ensi viikolla on kuitenkin taas kiire.

Luin tässä eilen ja tänään Haruki Murakamin uusimman 1Q84, joka osoittautuikin vain teoksen ykkös- ja kakkososaksi. Hyvä puoli on se, ettei tarina loppunutkaan vielä vähän synkeisiin tunnelmiin, ja huono puoli taas se, ettei kolmas eli viimeinen osa ole vielä edes ilmestynyt Suomessa. Nyt pitää siis väliaikaisesti pyristellä eroon Murakamin maailmasta ja tehdä jotain muuta.