Onnellista

En ole mitenkään yltiöpositiivinen ihminen; osaan kyllä surra sekä pieniä että isoja murheita ihan riittävästi ja vähän liikaakin. Uskon positiivisen ajattelun voimaan vain osittain ja väärällä hetkellä sanottu "ajattele positiivisesti" on ehkä maailman huonoin lohdutus.

Tänä syksynä olen kuitenkin ollut niin onnellinen että melkein nolottaa. Onnellisuus ei ole edes löytynyt mistään sisäisestä mielenmaisemasta vaan siitä, että mun ympärillä on asiat nyt vaan jotenkin todella hyvin. Sekä ihmissuhteiden että opiskelun osalta olen nyt just siinä missä haluankin. Haaveilen jutuista mutta mulla ei ole kiire saavuttaa niitä.

Olen myös ehkä joulusta vähän enemmän innoissani kuin monena muuna vuonna. Aika onnellista siis.



P.S. Etsin kirpputorilta kynttilälle lautasta ja löysin tuollaisen oudon esineen joka on vähän liian leveä mukiksi, mutta jos se olisi pieni kulho, miksi siinä olisi kahvat?

Kultaiset korvarenkaat

Piste sille, jolle tuli Kultaisista korvarenkaista tämä biisi mieleen!

Virkkasin telkkaria katsoessa nämä kultaiset korvarenkaat ehkä vartissa vanhasta kultalangasta, jonka olen saanut joskus vuosia sitten joululahjaksi mutta jolle en ollut tainnut tähän mennessä keksiä vielä mitään käyttöä. En ole mikään tajuton kultaisten korujen ystävä, mutta ehkä juuri siksi nämä virkatut kultakorvikset vois olla just mun juttu! Aion kokeilla niitä johonkin puolijuhlavaan juhlaan, saa nähdä miten käy.


Kultaiset korvarenkaat

Tarvikkeet:
kultaista lankaa
virkkuukoukku
korviskoukut
pihdit (jos käytät sellaisia korviskoukkuja, joissa täytyy taivuttaa "lenkki" auki ennen kuin korviksen saa pujotettua sisään)


Virkkaa ensin 12 ketjusilmukkaa ja kiinnitä ne ympyräksi piilosilmukalla. Virkkaa sitten kolme ketjusilmukkaa, minkä jälkeen virkkaa 15 pylvästä aloitusympyrään. Kun ympyrä on täysi, yhdistä viimeinen pylväs piilosilmukalla ensimmäisen kolmen ketjusilmukan kolmanteen. Päättele langat ja kiinnitä korvis korviskoukkuun.


Mulla oli käytössä kolmosen virkkuukoukku ja kultalankakaan ei ollut ihan ohuimmasta päästä, langasta ja koukusta riippuen silmukkamääriä voi tietysti vaihdella. Ja jos haluaa isomman kolon tuohon keskelle, pitää vain lisätä aloitussilmukoita. Pylväiden määrälläkään ei kai ole muuta väliä kuin että ympyrä tulisi täyteen ja jäisi mahdollisimman symmetrisen pyöreäksi.

Langasta riippuu varmaan sekin, tarvitseeko korviksia kovettaa. Omani tuntuvat toimivan ilmankin, mutta jos lopputulos lerpattaa, koveteaine auttaa. Sitähän saa esimerkiksi askartelukaupasta.

Nyt vain sellaista pientä puolijuhlavaa juhlaa mulle niin nämä pääsevät käyttöön!

Lapaset

Mietin, onko palmikko kaiken kaikkiaan liian naisellinen kuvio miehen lapasiin mutta ei se taida olla.

Mietin myös että kuinka vanha nyt oikeastaan alan olla jos kutsun samanikäistä poikaa mieheksi.

Lapaset on tehty 7 veljeksen tummanharmaasta langasta, ja palmikkokuvio löytyi siitä Novitan muutama vuosi sitten (?) ilmestyneestä sukkalehdestä. Muutama juttu näistä jäi hampaankoloon, esimerkiksi että palmikkokuviota ois sitten kuitenkin ehkä voinut jatkaa ihan tuonne lapasen kärkeen asti ja kaventaa lapaset nauhakavennuksella. Mutta lapasten vastaanottaja on tyytyväinen niin että mitäpä pienistä.

Tämän jälkeen käytän kaiken tahdonvoimani etten askartelisi hetkeen muuta kuin joululahjoja, kohta meinaa nimittäin olla kiire!

Parasta tänään

Tänään ensimmäinen meno kalenterissa oli viideltä. En lähtenyt päivällä minnekään edes syömään, kävin lähikaupassa ja olin kotona. Pesin pyykkiä, siivosin, soitin pianoa ja katsoin telkkaria. Kummallista miten mahtavaa tämä on ollut just siksi, että on maanantai.

Siinä on maailma parvekkeen lasin läpi katsottuna. Mutta miksen istunut parvekkeella silloin alkusyksystä? Nyt on vähän kylmä jo ja ensi keväänä asun jo jossain muualla.

Perjantai-ilta

Tämän illan jutut: kookospallot ja pyykkiä pesevä vieras. Loppuilta taitaa mennä tietokoneella, huomenna on nimittäin marraskuun viimeinen päivä ja mun kirjasta puuttuu vielä 6 000 sanaa.

Siivouspäivä

Olen inspiraatiosiivoja. Nyt on tehnyt mieli siivota koko viikonlopun, mutta ei ole ollut aikaa. Näin sunnuntai-iltanakin ehkä kannattaisi tehdä niitä rästihommia, joita ajatteli tekevänsä viikonlopun aikana paljon enemmän kuin todellisuudessa ehti ja jaksoi, mutta enpä nyt sitten tehnytkään vaan siivosin.

Vähän olen nyt tosi kiireisinä viikkoina soveltanut sellaista ajattelutapaa että "no en tee" tai "no en jaksakaan". Tekemistä olisi enemmän kuin vuorokauden ympäri ja kaikki on omalla tavallaan tärkeää, mutta loppujen lopuksi ehkä huonointa ajankäyttöä on sellainen kaikesta stressaaminen. Niinpä tänään totesin että "en jaksakaan" - vaikka aion kyllä vielä soittaa pianoa huomista pianotuntia varten ja kirjoittaa marraskuuprojektiromaania, jonka kanssa olen jo monta päivää jäljessä.

Teetä ostin lähinnä paketin ulkonäön takia, mulla taitaa olla edelleen Game of Thronesin jäljiltä pieni juttu noihin lohikäärmeisiin.

Sunnuntai

Kuvat viime sunnuntailta, nyt pitäisi miettiä, miten tämän sunnuntain käyttäisi. Eilen pidin vapaata, tänään pitäisi siis tehdä koulujuttuja. Niskassani on myös tällä hetkellä 21 000 sanaa sisältävä romaaninalku, jossa on liikaa lätinää ja liian vähän tapahtumia, tai sopivasti lätinää mutta silti liian vähän tapahtumia. Eilen kirjoitin onneksi ihan urakalla, mutta ei ois kyllä hassumpaa jos tänäänkin kirjoittaisin vaikka pari tuhatta sanaa. Hyvää NaNoWrimoa!