Korvisperhe

Helppoa ja mukavaa!

Kukkia kesäteatterilta

Parhain kesätyöpaikka tähän mennessä eli harrastelijakesäteatteri lahjoitti viimeisen esityksen kunniaksi ilahtuneelle muusikolle ihan oikean kukkakimpun! Kuvittelen etten ole kukkaihminen, mutta silti tällaiset satunnaiset yllättävät lahjakukat tuntuvat aina jotenkin ihan erityisen kivoilta.

Interrail, eli miksi kannattaa mieluummin lähteä Kolille

Ateena, Kreikka

Koli, Suomi


No, rehellisyyden nimissä kesän 2010 interrail oli iso juttu ja mahtava reissu, jonka jälkeen olen jämähtänyt kotiin, niin että viime aikoina ajoittain nousevaa reilikuumetta on pitänyt taltuttaa lähinnä vanhojen kuvien katsomisella sekä toisten reilijuttujen seuraamisella. Mutta kotimaan matkailussa on myös puolensa, esimerkiksi edullisuus, helppous ja koti-ikävän puute. Ja mahtavat maisemat, niin kuin nyt vaikka tuolla Kolilla.

Mutta mikä olisi Pohjois-Savossa asuvalle naiselle sopiva kotimaan matkakohde, kun tavoitteena on päästä meren rannalle? Alan kallistua Oulun puoleen, se on minulle ihan tuntematon paikka ja huhujen mukaan ihan sympaattinen, sekä meren lähellä eli täyttää kaikki vaatimukset. Ja sitä paitsi lähin merenranta Kuopiosta katsottuna taitaa tosiaan löytyä Pohjois-Pohjanmaalta.

Tämäkin kuva on otettu Kreikasta. Ja jos ihan totta puhutaan, olin aivan liekeissä (henkisesti ja fyysisesti kolmenkymmenen asteen helteessä) Akropoliin kukkulasta.

Virkatut korvikset

Siis miten vaikeaa voi olla ottaa kutakuinkin realistinen kuva korviksista! Itse korviksiin olen kuitenkin varsin tyytyväinen, korvisten virkkaaminen oli ollut ajatuksena jo pari kuukautta yksien ihanien lahjakorvisten myötä ja nyt sitten kaiken jahkailun jälkeen kävi ilmi että eipä se kovin vaikeaa tai työlästä olekaan. En ole virkkausihme mutta tämän pitsiliinan ohjeen alkua mukailemalla sain kuitenkin kehitettyä pari itselleni sopivaa korvismallia. Kovetusaineena käytin askartelukaupasta ostettua Powertex-nimistä, liimalta haisevaa ainetta, jota levitin korvisten päälle pensselillä. Oikea määrä kovetusainetta on ehkä vielä vähän hakusassa, ensimmäisistä kokeiluista kun tuli hieman turhan joustavia. Toisaalta pienemmissä korviksissa pieni joustavuus ei taida suuremmin haitatakaan, isompiin laitoin vielä toisen erän kovetusainetta ja nyt odottelen tuloksia.


Seuraavaksi pitää käydä etsiskelemässä äidin kätköistä muun värisiä hylättyjä virkkuulankoja ja koittaa etsiskellä jotain vähän erilaista ohjetta. Vaikka taas niitä pitsiliinojen keskikohtia. Myös villasukkia tekisi mieli tehdä, 7 veljeksen uusissa väreissä on ainakin yksi jonka haluaisi kotiuttaa. Ihan niin kuin tarvitsisin lisää villasukkia.

Viimeisiä kotikuvia

Syyskuun alussa vaihtuu, koti, kaupunki ja asumismuotokin muuttuu yksiöstä kimppakämpäksi. Vielä en ole ruvennut pakkaamaan tätä yksiötäni pahvilaatikoihin, mutta kai siihenkin pitäisi kohta ryhtyä.

Kuvissa näkyy myös askarteluja: ensimmäisessä virkattuja koreja lipaston päällä (ja itse pintakäsitelty lipasto, joka aiheuttaa päänvaivaa kun siitä ei halua luopua, mutta ei se enää oikein toimikaan). Alemmissa kuvissa näkyy ainakin keväällä rakenneltu unisieppari ja trikookuteesta virkattu pyöreä matto sekä vilaus toisesta.

Kesänviettoa, eli kahdet lapaset

Sain kahdet lapaset valmiiksi - kummallista tekemistä helleaallon aikana, mutta pitkästä aikaa oli kiva neuloa. Ja ihan oikeasti tarvitsen uusia lapasia (joskus kolmen kuukauden päästä ehkä).

Harmaa-vihreät lapaset on tehty Novitan Huopasesta, äidiltä löytyneistä langanjämistä jotka punnitsin keittiövaa'alla ja päättelin, että kyllä niiden yksiin lapasiin pitäisi riittää. Jännitys säilyi loppuun asti mutta riittivät. Käytin yksiväristen huovutettujen lapasten ohjetta, joka löytyi äidin arkistoista (aika samanlainen löytyy esimerkiksi Novitan sivuilta), kirjoneuleen sovelsin omasta päästä ja yritin tehdä sen liioitellun löysästi, jottei se kiristyisi ihan selkeästi tiukemmaksi kuin muut osat lapasesta. Vähän tiukempi siitä silti tuli, mutta ei se taida käyttöä haitata, vähän epämääräiset tumputhan nuo sitä paitsi ovat muutenkin. Huovuttaminen oli jännittävää, pesukoneen käynnistysvaiheessa tuntui että mitäköhän tästä nyt tulee. Mutta ihan hyvä tuli, ei mitään kummallisia katastrofeja, kirjoneulekuvio ei kyllä ehkä ihan hirveän edukseen ollut enää huovuttamisen jälkeen mutta näyttää silti omaan silmään vähän hauskemmalta kuin ihan yksivärinen.

Harmaa-punaiset lapaset ovat 7 veljestä, punainen on tummaa punaista jota myytiin joitain vuosia sitten ja jota olen vähän hamstrannut ja säästellyt, koska se nykyisissä värikartoissa oleva kirkkaanpunainen ei miellytä läheskään yhtä paljon. Tuota vähän beigeen taittavaa harmaata oli jäänyt villasukista ja muista projekteista pari epämääräistä möykkyä, mutta onnellisesti ne möykyt juuri riittivät näihin lapasiin! Näissä harmittaa jonkin verran tuo että nuo ohuemmat kuviot ovat silmukoiden koon vaihtelun takia aika epämääräisiä, olisi pitänyt tehdä pelkästään noita paksumpia kuvioita. Tein työn Novitan sivuilta löytyvällä peruslapasten ohjeella mutta miesten kokoon, ja heti kirjoneuleen jälkeen kavensin työstä pois neljä silmukkaa, jotta se ei olisi silminnähden leventynyt tuossa sormien kohdalla.

Että tällaista kesäpuuhaa! Nyt olen koettanut virkata korviksia telkkaria katsoessa, se tuntuu vähän kesäisemmältä. Ja jos kesällä vapaalla ollessa ei saa tehdä mitä huvittaa, vaikka neuloa lapasia joista ei hirvittävästi kesänviettopisteitä ropise, niin milloinkahan sitten!