Viime päiviä

Jo pitkään hävitystuomion alla elellyt rakas lipastoni hajosi taas vähän lisää. Hitsi kun kauniin ja pari vuotta sitten vaivalla ja rakkaudella pestatun ulkokuoren alle saisi kätevästi sujautettua toimivan lipaston.

Poikakaverin synttäreitä varten tein poikkeuksellisesti kermakakun, koristelusta en tosin vastannut itse. Nätit täytekakut ei ole varsinaisesti mun juttu mutta tämä alkaa olla jo vahvasti sinne päin niihin epämääräisimmän näköisiin verrattuna. Veikkaan, että pursottaminen pelastaa vielä monta kakkua.

Uusi huonekalu löytyi kirpparilta kolmellakympillä, jee!

Kaverin tupareita/kihlajaisia varten virkkasin vaihteeksi korin. Itsetehtyjen sisustusjuttujen antaminen lahjaksi aina vähän hirvittää, mutta ehkä saan anteeksi.

Sain jouluvalot nyt vihdoin uudessa kämpässä esille. Täällä ne pääsivät ikkunalaudoille, samoin kummallinen mukinkaltainen esine kynttilän kanssa, toistaiseksi yksinäinen narupallo ja pari valokuvaa.

Suklaamousse on tehty Suvi sur le vif -blogin ohjeella ja juttu taitaa olla siinä, että tässä on pelkästään suklaata ja kananmunia (ja hippunen suolaa).


Mulla oli mainio viikonloppu ihanassa naisseurassa, nyt olen hengaillut yksin kotona villasukissa ja yöpaidassa jo pari tuntia. Kuuntelen sataakahdeksaakymmentä jazz-klassikkoa koulua varten ja haaveilen kaukaisista asioista, sellaista.

Lauantai-ilta

Tässä mun lauantai-ilta:

Ja vielä uusintana - täällä mää nyt asun:

Laskiaispullat, mikä mahtava konsepti, täytetään molemmat puolet erikseen, koska muuten niihin ei mahdu läheskään niin paljon kermavaahtoa ja hilloa! Hirveän fotogeenisiä niistä ei kyllä tällä tavalla taida tulla. Oli loistava lauantai, heräsin itsekseni omasta sängystä, olin puoli yhdeltätoista koululla, kahdentoista pintaan yliopistolla syömässä ja sen jälkeen yliopiston kirjastossa lukemassa tenttikirjaa (ensimmäinen kirjatenttini Itä-Suomen yliopistossa!), puoli neljältä kaupan kautta takaisin koululle ja puoli kuuden jälkeen olin kotona. Iltaa olen viettänyt noiden laskiaispullien ja suklaan parissa ja katsonut kaksi (!) leffaa, ensin Don Jon (jotenkin vähän muovinen) ja sitten Blue Valentine (synkkä! mitä ihmettä).

Mulla ei ole ollut tällaisia yksinäisiä lauantai-iltoja ilmeisesti liikaa viime aikoina, koska just nyt tämä oli todella paikallaan. Ei ole edes ollut intoa askarrella, olin varannut tänne tarvikkeet yhteen toteutettavien listalla olevaan diy-projektiin mutta ei sitten.

Ja huone, tuollainen se nyt on, ovelta päin kuvattuna. Peili lattialla kun sitä ei saa seinille ja jotain tauluja kaipaisin, mutta toisaalta olen kyllästynyt omiini. Ja viherkasveja, jotenkin olen saanut päähäni että viherkasveja tarvitsisin. Kaikkea sitä keksii.

Aamukuvia

Ei ollutkaan hienoja hämäräkuvia nämä vaan pikselimössöä. Tältä uusi koti näytti torstaiaamuna vartin yli kahdeksan. Tavarat purin jo ekana iltana, jotenkin koko viikonlopun remppaamisen ja muuttamisen jäljiltä se purkuosuus meni kätevästi samassa höyryssä. Toistaiseksi uusi kämppä on aiheuttanut ristiriitaisia tunteita, mutta no niitä hyviäkin.

Uuden kämpän kivat:

- tapetti ja lattia! Haaveilen salaa valkoiseksi maalatuista seinistä ja leveistä lattialaudoista, mutta tähän valitsemani vaaleanharmaa tapetti yhdistettynä tuollaiseen keskitummaan laminaattiin on sekin kyllä just nyt todella kiva.

- etäisyys, koulumatkani lyheni puolella. Tuntuu kyllä edelleen kumman pitkältä kun pyöräilee sinne pakkasessa.

- huoneen koko, tää on ehdottomasti suurin huone, jossa olen asunut. Opiskelijasolut ei olleet lähelläkään tätä eikä edes 28,5 neliön yksiö tavallaan tuntunut yhtä suurelta. Sinne huonekalut sai asetella mittanauhan kanssa, tähän ne samat menisi melkein miten päin hyvänsä ja yhdelle seinustalle jäi vielä ihan selkeä tyhjä kohta. Siinä on nyt soittimia ja peili, jota en saa seinälle koska ei ole iskuporakonetta. Tietysti yksiössä kaikki oli omaa, mutta tällei jos pitää asua kämppisten kanssa niin että on lähinnä omassa huoneessaan, on se nyt kuitenkin aika kivaa että huone on näin tilava.


Kummallisiakin juttuja on, kuten vieraat kämppikset! Miten niiden kanssa ollaan, en ymmärrä enää. Olen toteuttanut vanhaa hyväksi havaittua taktiikkaa eli "pysy omissa oloissasi, puhu jos on asiaa". Ja joku rapsahtelee öisin, ehkä patteri tai ikkunankarmit. Seinällä ei ole muuta kuin uutuudenkarheat tapetit enkä millään raaskisi tehdä niihin reikiä, mutta tuntuu jotenkin tyhjältä. Sitä paitsi olen kyllästynyt tauluihini, paitsi siihen yhteen Daliin joka on kulkenut mukana jo Jyväskylästä asti. Kaappitilaa ei oikein ole, keittiötarvikkeita piti tunkea vaatekomeroonkin ja osa kamoista viedä häkkivarastoon, onneksi on kuitenkin se. Uunissa on likaa ja miksi sitä ei ole puhdistettu? Tällaisia pieniä hämmennyksen aiheita tässä on. Mutta ihan jos realistisesti miettii, että johonkin tuntemattomien kämppisten kanssa olin joka tapauksessa päätymässä, kyllä tämä nyt on aika hyvä paikka mulle tällä hetkellä.